"Vuodet ne vierivät vaan", oli edellisissä teksteissäni mainitun juhlakantaatin otsikko. Niinhän ne tekevät. Vuosi sitten kirjoitin auton katsastuksesta.
Öylössäpäivänä temppu oli taas tehtävä. Tällä kertaa varasin ajan netistä etukäteen, koska älysin silläkeinoin säästäväni kympin. Käytin nyt siitä syystä eri firman katsastuspistettä kuin parilla edellisellä kerralla. Aamulla lähtiessäni ikkunat olivat lievästi jäässä, mutta kun lämpötila nousi ja tuli sade, ne eivät jäätyneet enää uudestaan raapimisen jälkeen.
Autolla ajoon kuuluu radion kuuntelu. Jotkut eivät epäkaupallisista, poliittisista tai muista inhimillisistä syistä halua kuunnella radiota ollenkaan, ja ovat jopa irroittaneet toosan autostaan. Nissa-nissa on koje kätketty näkymättömiin kojelaudan sisälle. Sen saa toki suljettua, jos niin haluaa.
Koska oli aikaisehko aamu - yhdeksän paikkeilla - radiosta tuli Muistojen Boulevardi, jossa parhaillaan Piafin Edith kurlasi ranskaksi haetarinsoettajasta.
Olin katsastuspaikalla melkein puolta tuntia ennen määräaikaa. Istuin silmäilemään alueellista sanomalehteä. Sunnuntain numerossa oli komea puolen sivun kuva lauantaisesta konsertista. Jutussa kerrottiin lavalla olleen yhtäaikaa n. 160 esiintyjää.
Viereisellä tuolilla istunut vanhempi naishenkilö ponnahti äkkiä ylös ja huudahti: - Onko tuo ambulanssi? Myönsin näin olevan, sillä semmoinen ajoi asiakasruutuun. Sitten rouva rauhoittui ja totesi myös ambulanssien tarvitsevan katsastusta. Olin samaa mieltä.
Keskustelu ei jatkunut pitempään, sillä katsastusmies tuli etuajassa hakemaan avaimia. Hän kertoi ajavansa pienen lenkin, jonka jälkeen voisin tulla halliin tarkkailemaan suoritusta.
Hallissa tehtiin pari mittausta pakokaasuille ja jollekin muulle. Sitten katsottiin valot. Kaikki oli hyvässä kunnossa tähän asti. Jarrutkin olivat toimineet. Auto nostettiin ylös ja tarkasteltiin alapuolta.
- Onkos sulla jotain valittamista tästä? katsastaja kysyi ja jatkoi sitten: - Mulla ei ainakaan. Vikoja ei löyvy millään, vaikka kuinka ehtis.
Melkein hämmennyin, sillä muistin monopoliaikaa, jolloin saman firman mies oli vihaisen oloisena rautakangella väännellyt Citroënin olkaniveliä, jotka tuntia aikaisemmin oli korjaamolla todettu kunnollisiksi. Rautakanki tehosi niin, että ne jouduttiin uusimaan.
Iloissani ostin toisesta monopoliliikkestä pullon Sinebrychoffin ja Brooklyn Breweryn yhteistyönä panemaa Two Tree-portteria, jossa mausteena on käytetty vaahterasiirappia ja kuusenkerkkäuutetta. Päätin kokeilla, minkälaisen tujauksen antaa, jos sekaan lorauttaa vielä vuorenkilpijuomaa.
Parempaa oli ilman.
kavi
VastaaPoistaonnittelen läpimenosta ja pohjan puhkaisukangen menemättömyydestä.
Saat olla taas vuoden Mies!
(Kohan ei taas tässä vähän katteeksi käyne kun haltuuni ta-talveksi säilöön sukulaissuotu auto ei suostu talvitalliin terveenä menemään, ei kun piiputtaa - ja sananmukaisesti!
Korjaamolle heitin.)
Kiitoksia runsaasti!
PoistaOn se kumma, kun tuosta mokomasta hommasta on semmoisia stressejä jäänyt mieleen. Hurjia juttuja kertoilevat vanhat miehet takavuosien tavoista. Tiedän tapauksia, joista valitettiin itselleen Kojonkoskelle - sille valmentajan isälle, joka oli Savossa katsastusylipäällikkönä.
Jännä oli istua autossa, ja tuijottaa punaisia numeroita hallin oven päällä. Katsastusmiehillä - kaikilla neljällä - oli tupakkitauko yhtä aikaa oven vieressä, josta loivat arvioivia katseita asiakkaisiin.
Nyt saa asiakas ilmaista kahvia ja piparia.
Minulla on kaksi peräkkäisen vuoden muistikuvaa erään keskisuomalaisen pienehkön kaupungin katsastuskonttorista.
VastaaPoistaEnnen kilpailun avautumista istui muuan rouva hyvin törtevän näköisenä tiskin takana, ja väänsi suutaan julmaan mutruun, ja kun katsastusta maksoi (hinta tuli töykeällä äänellä "niinjaniinmonta markkaa") niin sitä veti kätensä äkkiä pois, sillä virkailijan ilmeen perusteella oli odotettavissa, että tämä puree käteen, jos sitä liian kauan ulottuvilla pitää.
Kilpailun avautumisvuonna koitti jälleen katsastusaika. WV Polo oli kuitenkin korjaamolla käytettävä ennen toimenpidettä, ja aika oli päivää myöhemmin kuin puhelimitse varattu katsastusaika. Niinpä menin nöyränä poikana konttorille, avasin oven varovasti, ja kun ainakaan selkeästi aistittavaa ynseyden ilmapiiriä ei ollut, rohkenin mennä kysymään nöyrimmin äsken mainitulta rouvalta, olisiko mitenkään mahdollista saada katsastusaikaa hieman myöhemmäksi, sillä en saanut korjaamoaikaa ennen katsastusta.
Järkytykseni oli luokkaa maanjäristys, kun rouva hymyili ystävällisintä hymyään, ja ystävällisesti luetteli ainakin kymmenen eri vaihtoehtoa.
Varasin sopivan ajan, ja rouva antoi esitteen, sanoen että tässä on muita tuotteitamme, voitte tutustua tähän rauhassa ennen katsastusta.
Tapaus on jäänyt pysyvästi mieleeni. Autoni on jokusia kertoja hylättykin, mutta joka kerta oikeasta asiasta, katsastusmies ei ole koskaan sen jälkeen remonttia aiheuttanut vääntökangillaan.