Monipuoliseen puustoomme kuuluvat myös sireenit/syreenit. Yllä olevassa kuvassa on naapurikiinteistön sireeni. Se ei kuki eikä tuoksu, vaan saattaa joskus ulvahtaa. Aikaisempina vuosina oli kylällä tapana, että niin paloaseman kuin muutamien teollisuuslaitostenkin sireeneitä kokeiltiin jonakin tiettynä viikonpäivänä johonkin tiettyyn aikaan. Nyt en ole pitkään aikaan moista kuullut. Voi olla, että kuulokin on heikentynyt. Hepokattejakaan, vaikka olisivat kuinka maantiellä poikittain, ole kuulunut vuosikausiin. Pianon korkein kosketin tuottaa vielä sävelen, eikä pelkkää kopausta.
Alla olevalla videolla Heidelbergin salonkiorkesteri soittaa typötyhjälle salille 1920-luvun sävelmän "Wenn der weisse Flieder wieder blüht", eli suomalaisittain "Sireenien aikaan valkeaan".
Vastapainoksi pitää vuodenaikaan nähden esittää "Punaiset lehdet". Olikohan se Henry Theel, vai kuka, joka tanssikeikallaan kuulutti: "Seuraavaksi punaiset lehdet, Kansan uutiset ja Vapaa sana".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti