Potkua penkkareille

Kuva on vuodelta 1966. Siinä vanhat kantavat abeja ulos koulusta saksofonimusiikin tahdissa. Soittaja, joka on varmuuden vuoksi varustautunut VPK:n kypärällä, oli kavereineen seuraavana vuonna itse kannettavana. Kuorma-autolla ei silloin ajeltu, vaan keikka heitettiin hevosilla. Useampi lähiseudun karvaooppeli oli pihalla odottamassa kyytiläisiä kelkkaan. Illalla sitten matkustimme linja-autolla yhden oppilaan kotitaloon, jossa leikimme seuraleikkejä aamuyön puolelle ja välillä kävimme tallissa hevosia katsomassa, tai oikeastaan kävimme bussissa tarkastelemassa yhden kaverin laukkua.

Tämä tuli mieleen, kun tänään aamupäivällä havahduin kovaan huutoon ja meteliin. Mietin, onko uusi paavi jo valittu, mutta sitten älysin, että on penkkaripäivä.

Vähän myöhemmin kävin apteekissa täydentämässä insuliinivarastoa. Apteekin oven edestä löysin sellofaaniin käärittyjä kovia makeisia, jotka pistin heti taskuuni. Auton lavalta kuuluu niitä penkkariajelulla heitellä. Kotona avasin yhden, ja huomasin, että se oli maahan pudotessaan särkynyt. Söin sen silti, ja mietin vanhaa sananpartta, jossa kerrotaan jonkun saaneen taudin ja lääkkeet samalla kertaa. Viinapullolla oli siinä lyöty miestä päähän. No, sokeritautihan nyt ei karkinsyönnistä tule, mutta insuliinilla se pysyy kuitenkin kurissa.