Vilskettä kylpylässä

Hyviin tapoihini kuuluu käydä uimassa 2-3 kertaa viikossa muutama satonen. Tänäänkin pyyhin lumet Primeran päältä ja hurautin n. 1 virstan matkan hallille. Kuntoilemaan on hyvä lähteä autolla varsinkin pakkasella, paluumatkalla voi muuten iskeä vilu ja nälkä.

Määränpäässä huomasin kuitenkin unohtaneeni uimavehkeet - housut, lasit ja pyyhkeen - kotiin, ja palasin niitä hakemaan. Sivistyin kuunnellessani autoradiosta ohjelmaa lähiörakentamisesta. Siinä kerrottiin esimerkiksi että nykyään ihmiset haluavat asua mieluummin kaupunkien asunnoiksi saneeratuilla entisillä teollisuus- ja varastoalueilla kuin lähiöissä.  

Toisella saapumisella hanke onnistui. Pukuhuoneessa oli hyvin hiljaista, peseytymässä eikä saunoissakaan ollut ketään, ja huipentumana huomasin koko allasosaston olevan vailla asiakkaita. Valvoja istui kopissaan ja luki kirjaa. Uin parisataa metriä, sitten noudin kännykän, jolla otin ylläolevan kuvan.

Paluumatkalla radiossa soitettiin Mendelssohnin Vellun viulukonserttoa.

Kolmannenkin kerran käytättää tänään vielä samassa rakennuskompleksissa, kun kunnanvaltuusto nauttii kautensa lopettajaisillallista. Silloin en ui, vaan hotelliravintolan puolella on tarkoitus musiikin keinoin parin muun soittajan kera luoda lämmintä ja kiitollista tunnelmaa valtuuston hyvän ja yksituumaisen (2,54 cm) nelivuotiskauden päätteeksi.

Voi olla, että soittajillekin jokunen murena päättäjien pöydältä tarjoutuu. - Ensin syövät ihmiset ja sitten soittajat, on jossakin tilaisuudessa lausuttu. Rumpalia ei tällä kertaa ole kokoonpanossa (- Soittajat syömään ja tuu siekii rumpal!).