Näin joulun alla, jos muulloinkin, on oiva aika tuottaa ilahduksen tunteita itselleen ja muille.
Kas tässäpä niksi, jota kokeilin eilisestä tähän päivään:
Mene kylille kaupoissakäyntitarkoitushakuisesti. Käy useassa liikkeessä, tavaratalossa, myymälässä, ostosten hinta, laatu tai määrä ei ole ratkaiseva. Ratkaisevaa on se, että kun seuraavana päivänä olet kaivanut auton muutaman vuorokauden seisokin jälkeen lumihangesta, laittanut sen töpseliin lämpiämään hiukan pitempää eläkeläisajelua varten, ja kun olet sinä ja lähimmäisesi molemmat pukeutuneet lämpimiin ulkoiluvaatteisiin valmistautuen kohtaamaan viheliäisimmän vuodenaikamme haasteet, huomaat, että rahapussia eli lompakkoa ei löydy mistään.
Pengotte keittiön pöydät, olohuoneen sohvan, makuuhuoneen pöydän ja sängynalusen. Riisutte kuumat päällysvaatteet ja jatkatte etsimistä yläkerrasta, kellarikerroksesta, ulkorakennuksesta. Ei löydy.
Lompakon mukana ovat kadoksissa ainakin luotto-, ajo-, kirjasto-, eläkeläis-, kylpylän vuosi,- ammattiyhdistys,- S- ja K-kortit. Rahaa pussissa on 50 c, joka toimii uimahallin vaatekaapin lukkopanttina. Sekin vielä.
Alatte miettiä, missä kaupoissa on käyty. Pienen miettimisen jälkeen huomaatte, että jos lompsa on jäänyt kauppaan, sen täytyy olla viimeksi käydyssä. Soitto sinne, ja myymälänhoitaja ilmoittaa pussin olevan heillä kassakaapissa. Voi sitä ilahduksen tunnetta.
Ulkovaatteet päälle uudestaan, noudatte lompakon ja sitten jatkatte matkaa. Ilahdus vaikuttaa vielä marketin parkkipaikalla, ja tumman- ja huonosuomi-puhuvan kiikarikauppiaan tarjouksen torjut ystävällisen kohteliaasti.
kavi
VastaaPoistatuttuja tunteita ja tuoksahduksia!
(noista tauluista: tämmöinen musiikiton ja kuvaton kuvatus ilahtuu ihan oikeesti ja oppii katsomaan kuvaa noista yksityiskohtia osoittelevista ohjeistasi, kuten Josefin sahanterottamisesta yms. - muuten jäisivät detaljit näkemättä.)