Jag firade festdagen med en promenad till ISLAB-laboratoriet och tillbaka, tillsammans två kilometer. Is i början av ordet menar inte fast substans av vatten, utan det är förkortningen för "Itä-Suomi." På svenska alltså ÖFLAB. I väntsalen, var jag var den ända patienten, fick jag nummer 77, som den äkta rikssvensktalare uttalar "huttihuu", med mycket smala h-konsonanter. Jag hade inte tid att utöva det tillräckligt, då de kallade mig in och sköterskan tog blodprovet för kaliumvärde. Jag har njutit blodtryckmedicin över tjugo år, och senaste gång på läkarmottagning skrev doktorn mig kaliumtabletter, och nu ska man se hur de verkar.
För att jag själv kunde förstå, vad som jag har skrivit, får Gustaf Emil Googleheim översätta den på finska:
Ruotsin päivä täällä Itä-Suomessa. Yksi voi nähdä blåkorsflaggor rohkeutta napa muistaa meidän kielivähemmistönä.
Olen vietetään juhlaa päivän kävelymatka ISLAB laboratorioon ja takaisin pitkin kaksi kilometriä. On sanan alussa ei tarkoita kiinteää vettä, mutta tämä on lyhennys sanoista "Itä-Suomi." Ruotsin sanat ÖFLAB. Odotushuoneessa, jossa olin ainoa potilas, olin numero 77, koska todellinen kansallinen ruotsinkielisille ääntää "huttihuu", hyvin kapea h. konsonantit. Minulla ei ollut aikaa harjoitella tarpeeksi, he kutsui minua ja sairaanhoitaja otti verikoe kalium. Olen nauttinut verenpaine lääkitystä yli kaksikymmentä vuotta, ja viimeisen kerran leikkauksen lääkäri kirjoitti minulle kaliumia tablettia, ja nyt sinun pitäisi nähdä miten ne toimivat.
Och sedan lite kultur:
Professor August Ahlqvist, som kämpade till förmån för finska språket (och mot Alexis Stenvalls Sju bröder) verkar också vara Sveriges vän. Här är hans dikt "Valtiollista" från samlingen "Säkeniä" - aktuellt?
Ja sitten vähän kulttuuria:
Professori August Ahlqvist, joka taisteli puolesta Suomen kielen (ja vastaan Alexis Stenvalls Seven Brothers) näyttää myös olevan Ruotsin ystävä. Tässä on hänen runo "Valtiollista" kokoelmasta "Säkeniä" - tähän mennessä?
Valtiollista.
(v. 1865.)
"Äl' usko Ruotsalaista,
Sä, suora Suomen mies;
Hän viekastaa ja pettää,
Vaikk' ystävyksiä on;
Hän kielen sulta sorti,
Ol' sortaa mielenkin;
Äl' usko Ruotsalaista
Sä, suora Suomen mies!"
Kyykäärmehet näin kuiskaa
Nyt Suomen korvahan;
Min sadat vuodet liitti,
Sen syövät irralleen. —
Pois, väärät viettelijät!
Ei käy se koskaan niin!
Niin Suomen mies ei luovu
Vanhasta veljestään.
Ne on kuin kuus' ja koivu,
Jotk' yhteen kasvoivat:
Yks' tähti yltä tuikkaa,
Yks' juurten all' on maa;
Jos koivun lehvät liehaa,
Vaan kuusen humajaa,
Niin äänensä omansa
Se kuuluu kummaltai.
Yks' Kaarle meitä johti,
Yks' Kusta kumpaakin,
Yhteinen Lützin kenttä
Ja Narvan tanner on;
Ain yhdet virrat verta
Ne huuhtoi kummankin,
Ja vierekkäinpä viertiin
Pultavan hautaankin!
Niin miksi meidän kiistää
Vieraita syitä vaan!
Ei kiistä kaksi virtaa
Ves'jaosta alkaneet,
Kut kumpikin on lapset
Tään yhden lähtenen,
Vaikk' onkin äyräät toisin,
Tie toinen kummallai.
Jos Suomen kieli sortuis
Ja kansa hukkuis pois,
Ei Ruotsi rangaistusta
Ja syytä siitä sais;
Syy ois se Suomalaisten,
Jotk' itse torkkuvat,
Tai turhin syin ja mielin
Yks' toistaan sortavat.
Siis, veikko Ruotsalainen,
Sä, vanha ystävä,
Pois kiista keskeämme!
Ja liitto lyökämme:
Jos sulta taikka meiltä
Katoisi ystävyys,
Niin silloin sydämemme
Rinnasta ratketkoon!
Hyvä runo AA:lta!
VastaaPoista