Näppärä talonpoika

Asuvatpa ukko sekä eukko, elävät, huokuvat ja hengittävät pienessä lämpimässä tiili- ja harjakattoisessa tupasessa.

Eräänä päivänä, kun talvi tekee tuloaan, eukko puhuu ja ukollensa sanoo, että tämän pitää kauppaan ostoksia tekemään lähteä. Ukko myötäilee, lähteä pitää, sanoo, ja reppua jo kaapista selkäänsä hamuaa. "Kokeilenpa", se sanoo, "jos neljäkolmatta korttelia Keravalla pantua ohrajuomaa seljässäni kantaa saattaisin."

Ulos menee ukko, kulkee, köpöttelee tyhjä reppu seljässään. Tiellä on vitilunta vajaan tuuman vahvuudelta. Ukko hyräilee laulua, jossa kerrotaan tanskalaisesta talonpojasta, joka lähti olutta ostelemaan. Tanskassa on ukko kerran käynyt. Matkan ensimmäinen lentokone lähtee Suomesta kentältä, jonka parkkipaikkaa koristaa jalustalle asennettu neuvostovalmisteinen hävittäjä, ja kolmas - matkan viimeinen kone - laskeutuu kentälle, jonka parkkipaikkaa koristaa jalustalle asennettu yhdysvaltalaisvalmisteinen hävittäjä.

Tanskassa Jyllannin rannalla hiekka narskuu hampaissa. Illanvietossa suomalais-norjalais-ruotsalais-tanskalaistunnelmissa pianosta ukko löytää ruotsalaisten kanssa yhteisiä säveliä, osa norjalaisista on kannettu jo pois.

Kaupankäynti sujuu hyvin, kortti toimii, ja neljäkolmatta korttelia ohrajuomaa reppuun hyvin paketissa mahtuu. Ukolla on muitakin suunnitelmia. Ensiksi se lähtee sekatavarakauppaan, jonka nimi muistuttaa suurta tavarataloa, mutta josta on jätetty tavallisen kansalaisen ääntämyksen helpottamiseksi suhukerake alusta ja ulkomaan kielen mukainen toinen kerake, josta ei tiedä, pitäisikö se ääntää ässänä vai koona, pois.

Sekatavarakaupassa ukko kysyy, onko niitä kellokytkimiä tullut, joita luvattiin ulkokäyttöön kaksi vitosella. Ei ole tullut, asiakas poistuu.

Pieni matka on siirtyä kirjastoon. Ukko istuutuu tietokoneen eteen. Neljäkolmatta korttelia olutta selkärepussa vaikeuttaa asettautumista, mutta näytöltä selviää, että Jukka Tarkan "Karhun kainalossa"-kirja on lainassa ja palautuu vasta yksitoista päivää itsenäisyyspäivän jälkeen. Ukkoa harmittaa, kun ei napannut kirjaa edellisellä käynnillä, kun se oli näytteillä. Silloin sitä tuli selattua, ja semmoinen kohta avautui, jossa Paasikiven Jussia v***tti, kun olivat myöntäneet Leninin kunniamerkin. Ukko tilaa sitten Ilkka Kuusiston "Sävelten siivilän".

Kuusistot ja Koivistot tahtovat meediassa mennä helposti sekaisin, varsinkin Maunot ja Ilkat. Ukko on jo niin vanha, että muistaa, kuinka näköradion kuuluttaja kertoi Mauno Koiviston laulavan. Tirskahdushan siinä sitten kuuluttajattarelta pääsi, eikä siinä mitään, voisihan se Ilkka Kuusistokin johtaa eläintarhaa siinä missä oopperaakin.