Me suomalaiset olemme saaneet yhden useista lottovoitoistamme siinä, että meillä on neljä toisistaan eroavaa vuodenaikaa. Kuinka tylsää olisikaan asua jossain etelämeren saarella alituisessa helteessä ja villipetojen vaaniessa palmun takana. Vietämme nyt vuodenajoistamme värikylläisintä. Vaahteran lehdet paksuina kerroksina peittävät nurmikon viherryksen ja sade kylmin kyynelein kostuttaa pihan savikon ja puutarhan sadat maahan pudonneet vielä raa'at omenat. Runsaan pohjaveden myötä voimme olla pelkäämättä kaivojen kuivumista, pintavettäkin on runsaasti purjehtimiseen, kun vain muistaa matalia siltoja alitettaessa kallistaa mastoa ja muita antenneja tarpeeksi.
Syyssateet ovat alkaneet; mikä riemukas tunne kesän jälkeen! Odotan malttamattomana, milloin pääsen taistelemaan talven lumimyrskyjä vastaan.
Kevennyskysymys, joka liittyy vähän kaivoasiaan, siihen jota radioviihde uusintana esittää:
Monesko kutsu Häyriselle?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti