Uutisissa ja loebeissa kerrottiin, että Leif Ecclestone ja Bernie Segerstam, vai mitenkä päin nyt nuo etu- ja takanimet ovatkaan, ovat molemmat menneet taas naimisiin. Eivät suinkaan toistensa kanssa, vaan toinen on nainut savolaisen, toinen salaa kaunottaren. Kumpaakaan sulhoista en tunne henkilökohtaisesti, tiedän vain, että kyseessä ovat merkittävät miehet. Jos säveltää useampia satoja sinfonioita ja on Brahmsin näköinen tai pyörittää kilpa-autoja ympäri maailmaa ja on vähän Ristomatti Ratian tai Andy Warholin näköinen, joutuu tietysti mediankin pyöritykseen.
Näistä kahdesta tutumpi on oman suuntautumukseni kautta se, joka työskentelee auditiivisen kulttuurin tiimoilla. Formuloistakin toki lähtee ääntä, ja sinätuubissa on näytteitä, joissa insinöörit autoja lämmitellessään tai jäähdytellessään pystyvät moottorin kierroksilla soittamaan tunnistettavia melodioita.
Tästä tuli mieleeni, kun 1970-luvulla jyväskyläläisessä puhallinorkesterissa soitimme amerikkalaista viihdemusiikkia eräässä ulkoilmahäätilaisuudessa. Sävelmäsikermään kuului osana "My country,'tis of thee", -melodia, joka on ihan sama kuin "God save the Queen/King". Kesken soiton isänmaalliset brittivieraat tunnistivat melodian ja ponnahtivat seisomaan.
Edellinen tekstikappale on aasinsilta, jota ei tarvitse välttämättä lukea pysyäkseen juonessa mukana. No, juoni on siis se, että jos halutaan Heikin tai sitten sen toisen suomalaisen kilpa-ajajan menestyvän pyrkimyksissään, tulisi myös musiikillisiin aspekteihin (onkohan tämä oikea tähän sopiva sivistyssana?) kiinnittää erityishuomiota. Formulainsinöörien pitäisi opetella soittamaan autojen moottoreilla itäsuomalaisen ajajan kunniaksi ainakin Heino Kasken "Yö meren rannalla" tai ainakin "Preludi Ges-duuri".
Onnea joka tapauksessa kummallekin sulholle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti