meillä täällä vielä -50-luvullakin oli tuo nais- s(e)ikkailu poislukien rätäkkä meno kirkon piirissä. Hauturi ite kehui kylillä: "On meillä melekonen suora: kirkkoherra on juoppo, kanttori on juoppo ja hauturi se vasta patajuoppo onnii."
Vaan kaikki kuolleet on tullu haudatuiksi. Ol miten ol.
Hyväksyn ilomielin, mutta pienin varauksin vanhan luonnehdinnan ammattikunnastamme. Kanttorihan on: 1. Vähän viinaan menevä 2. Vähän naisiin tai miehiin menevä 3. Vähän uskovainen 4. Vähän musikaalinen
Kohdat 1,3 ja 4 sopivat allekirjoittaneeseen täydellisest. Kohtaan 2 rallattelen kirkkain silmin Pentti Haanpään Remu-Eemelistä tutun rallin: "Kaikki muut käskyt rikkonut olen, vaan kuudennesta olen minä vapaa juu".
Niin, semmoista oli elo ennenvanhaan, toisin on onneksi nykyään. Ennen kirkkolaissa (1686) todettiin lukkarista seuraavaa:
"Lukkarin pitää olla rehellisenä, uskollisena ja ahkerana kirjamiehenä sekä taitavana laulussa ja kirjoittamisessa, että hän niitä kykenee opettamaan seurakunnan nuorisolle. Hänen tulee olla kirkolle uskollisen sekä kirkonherralle ja seurakunnalle nöyränä ja pitää huolta kellon soitosta ja kläppäämisestä määrätyillä hetkillä. Hänen myöskin pitää asettaa tuntikellot, auttaa pappia jumalanpalveluksissa, rippikirkossa ja, jos käsketään, pitäjälläkin sairaitten luona sekä ahkerasti ja uskollisesti opettaa lapsia kirjasta lukemaan. Hänen kannettavina lähimmäiselle lukkarille myöskin ovat tuomiokapitulin, lääninrovastin ja kirkkoherran kirjeet. Jos tätä laiminlyödään, on siitä syntyvä vahinko hänen korvattavana. Piispa ja tuomiokapituli saavat vielä tarkemmiksi määrätä hänelle hänen velvollisuutensa virassa.
Mitä kirkossa yhä käytetään on hänen hoidossa ja tulee hänen hyväksi katsoa hänelle näin uskotut kalut (esim. kalkki, lautanen jne.). Ennen ehtoollista on lukkarin tahi suntion tuotava alttarille öylättiä ja viiniä".
Näiden ohjeiden mukaan toimivat lukkari-esi-isäni Piexämäen seurakunnassa.
pitäsköhän lisätä vielä tämä kirkollinen toimitus eli tosipohjanen kolehinkeruu tuolta Liperin puolelta:
Pappi piti väkevän saarnan huorintekemisestä ja pelotteli kuralle isäntäparat, mutta helpotti oloa ilmoittamalla, että 'jos viiskymppisen panet tämän päivän kolehtipussiin niin syntisi ovat anteeksi annetut - vaan jos et pane HELEVETTI sinua otottaa'. Pussi oli arvokassisältöinen sinä sunnuntaina.
Mukana lisäksi lappunen, jossa luki: "Maitotilin suan viikolla, tuon satasen ens pyhänä"
kav
VastaaPoistameillä täällä vielä -50-luvullakin oli tuo nais-
s(e)ikkailu poislukien rätäkkä meno kirkon piirissä.
Hauturi ite kehui kylillä: "On meillä melekonen suora: kirkkoherra on juoppo, kanttori on juoppo ja hauturi se vasta patajuoppo onnii."
Vaan kaikki kuolleet on tullu haudatuiksi. Ol miten ol.
Mitenkä se kanttori oikein tuon kaiken teki, miettii näin post festum melkein kollega... ;)
VastaaPoistaHyväksyn ilomielin, mutta pienin varauksin vanhan luonnehdinnan ammattikunnastamme.
VastaaPoistaKanttorihan on:
1. Vähän viinaan menevä
2. Vähän naisiin tai miehiin menevä
3. Vähän uskovainen
4. Vähän musikaalinen
Kohdat 1,3 ja 4 sopivat allekirjoittaneeseen täydellisest.
Kohtaan 2 rallattelen kirkkain silmin Pentti Haanpään Remu-Eemelistä tutun rallin:
"Kaikki muut käskyt rikkonut olen, vaan kuudennesta olen minä vapaa juu".
Niin, semmoista oli elo ennenvanhaan, toisin on onneksi nykyään. Ennen kirkkolaissa (1686) todettiin lukkarista seuraavaa:
VastaaPoista"Lukkarin pitää olla rehellisenä, uskollisena ja ahkerana kirjamiehenä sekä taitavana laulussa ja kirjoittamisessa, että hän niitä kykenee opettamaan seurakunnan nuorisolle. Hänen tulee olla kirkolle uskollisen sekä kirkonherralle ja seurakunnalle nöyränä ja pitää huolta kellon soitosta ja kläppäämisestä määrätyillä hetkillä. Hänen myöskin pitää asettaa tuntikellot, auttaa pappia jumalanpalveluksissa, rippikirkossa ja, jos käsketään, pitäjälläkin sairaitten luona sekä ahkerasti ja uskollisesti opettaa lapsia kirjasta lukemaan. Hänen kannettavina lähimmäiselle lukkarille myöskin ovat tuomiokapitulin, lääninrovastin ja kirkkoherran kirjeet. Jos tätä laiminlyödään, on siitä syntyvä vahinko hänen korvattavana. Piispa ja tuomiokapituli saavat vielä tarkemmiksi määrätä hänelle hänen velvollisuutensa virassa.
Mitä kirkossa yhä käytetään on hänen hoidossa ja tulee hänen hyväksi katsoa hänelle näin uskotut kalut (esim. kalkki, lautanen jne.). Ennen ehtoollista on lukkarin tahi suntion tuotava alttarille öylättiä ja viiniä".
Näiden ohjeiden mukaan toimivat lukkari-esi-isäni Piexämäen seurakunnassa.
kav
VastaaPoistapitäsköhän lisätä vielä tämä kirkollinen toimitus eli tosipohjanen kolehinkeruu tuolta Liperin puolelta:
Pappi piti väkevän saarnan huorintekemisestä ja pelotteli kuralle isäntäparat, mutta helpotti oloa ilmoittamalla, että 'jos viiskymppisen panet tämän päivän kolehtipussiin niin syntisi ovat anteeksi annetut - vaan jos et pane HELEVETTI sinua otottaa'.
Pussi oli arvokassisältöinen sinä sunnuntaina.
Mukana lisäksi lappunen, jossa luki:
"Maitotilin suan viikolla, tuon satasen ens pyhänä"
Vuan on siinä leipäpitäjän rovastilla liperit heilunna.
PoistaMutta ettepä vastanneet tuohon "pim pim" -kysymykseeni... Ette taida itsekään tietää... :)
VastaaPoista