29.7.2011

Älyllistä askartelua eläke- ja muiden lepopäivien ratoksi

Päivän taidekuvana Ivan Aivatsovskin (s. 29.7.1817)
maalaus Räävelin edustalta. Etualalla Suomesta saapuva
Sadama Marketiin suuntaava pika-alus.
Tavoitteenani on kirjoittaa kaikki suomenkielen nimisanat, substantiivit, niistä tosin vain yleisnimet yhdyssanaketjuksi siten, että viimeinen sana on ensimmäisen muodostuvan yhdyssanan alkuosa. Seuraavassa esimerkissä siis opinto-oikeus.

oikeusturvavälivuosipalkkatyöväkivaltamerikalaverkkomahanahkamunasarjatuliasevarastomyymäläpäällikkövirkamieskuntosalikalustomestariopinto

Ketjua voi lisätä kirjoittamalla sopivia pätkiä väleihin, eikä opinto-oikeuskaan ole välttämättä ketjun lopullisesti sulkeva niitti. Keksikääpä sopivia ketjuja. Suomen kielen kaikki sanat eivät vielä ole tuossa ihan lähestulkoisestikaan.

Alku ketjulle oli munasarjatuliase.

26.7.2011

Selkeyttä nuottikirjoitukseen!

Lienee äärimmäisen mahdollista, että joku muukin on tätä miettinyt. Ehkä Aaron-Raution ykkösen äärellä, ehkä jossain muualla. Nyt kun helle on pehmittänyt päätä tarpeeksi, ja äsken kaupassa käydessäni näin lööpin lupaavan sen (helteen) jatkuvan lokakuulle asti, tulin minäkin tätä tuumineeksi.

Pianon ja monen muun vastaavaa koskettimistoa käyttävän instrumentin soittajat ovat varsinkin aluksi hämmennyksissään nuottien paikoista eri viivastoilla.

Jos nuottiviivoja olisi viiden sijasta kuusi, homma helpottuisi huomattavasti. Cee on kummallakin nyt ensimmäisellä ala-apuviivalla ja yläapuviivalla, sekä viivaston keskimmäisessä välissä.

Luulen, että patentti tähän irtoaa ns. hyppien keikkuen, ja soittajat voivat alkaa paneutua uuden järjestelmän helpottavaan käytäntöön.

25.7.2011

Hortensia

Helmikuinen hortensia hankeen hukkuneena
Keväällä kasvi katkenneena
Heinäkuun helteessä hehkeimmillään



22.7.2011

Taidemaalattua peltiä

Päivän taidekuvana 22.7.1898 syntyneen mobileistaan tunnetun Alexander Calderin maalaama 
taidebemari vuodelta 1975.

Baijerin MoottoriWerstas on esitellyt tuosta vuodesta lähtien taideautoja, kunakin vuonna yhdeltä taiteilijalta.


Satonäkymiä


Hedelmä- ja marjasato näyttää muodostuvan hyväksi (näin ei koskaan kunnon maan- ja puunviljan viljelijän tulisi sanoa, mutta koska seuraan sadon kehittymistä vain katseella, eikä luumupuille tarvitse laittaa EU:n korvamerkkejä, niin sanon). Omenoita ei tosin tule, mutta luumuja ja pensasmarjoja tulee. Luumut ovat tänä kesänä yllättävän terveen näköisiä, ruskeita kutistuneita kääpiöitä ei näy. Ehkäpä ötökät saivat tarpeekseen lumipallopensaan nyhtämisestä - nyt siinäkin on jo isot lehdet.
Eräs ystäväni saa syksyisin akuutteja, vuosittain toistuvia punavihervärisokeuskohtauksia. Tauti vaikeuttaa huomattavasti puolukanpoimintaa, joten hänen on pitänyt luopua siitä. Itsekään en ole mikään marjamies; ajattelin aikoinani, kuinka käytännöllistä olisi, jos ihminen olisi muurahaisen kokoinen. Kovin monta marjaa ei silloin tarvitsisi talven varalle kellariin vieritellä.


21.7.2011

Rahasta

Sanovat, että markka takaisin vaikka penni kerrallaan (vrt. Karjala takaisin vaikka pullo/tölkki kerrallaan). Alla esite jokaiseen kotiin, jossa kerrotaan kuinka se voisi käydä. Maksuvälineen nimi vain muuttuu tällä kertaa, ja toivottavasti kuvituksessakin palataan entisille linjoille kuvan numero 3 tyylisesti. Alastomat ihmiset (presidentin perhe uimassa) eivät liene erikoisuuksia setelimaailmassa, mutta höyrylaiva, joka heidät on saarelle jättänyt lienee.

Paremmissa varusteissa on seuraavan kuvan henkilö. Katse tulevaisuuden sankaritekoja kohti suunnattuna.

Kuvien tekstit suurenevat klikkaamalla lukukelpoisiksi. Rahanuudistusohjeissa sanotaan viranomaisten valvovan, ettei uudistusta saa käyttää tekosyynä hintojen nostamiseen. Kahvikuppi, joka maksoi 10 mk vuonna 1962 olisi voitu "alentaa" viiteen markkaan seuraavana vuonna.

Ulkomailla, esimerkiksi Kreikan pankeissa, jotkut turistit tekivät edullisia rahanvaihtoja vanhoilla 10000 markan rahoilla, kun tieto setelien uudistuksesta ei vielä ollut selvillä.
Tämä esite on laatikosta, johon pappa talletti vanhoja rahoja (käsinkirjoitettu teksti). 





20.7.2011

Visainen tehtävä

Suuren Isänmaallisen Sodan, eli WW2:n, eli Jatkosodan - riippuen vähän katsantokannasta tai osallistujasta - aikana oli aikaa myös kädentaitojen harjoittamiseen. Vihollisen lentokoneet sorvattiin oitis sormuksiksi ja myös luonnonmateriaaleja käytettiin.

Alla on kuvia visakoivuisesta savukekotelosta, jonka auki saaminen onkin visainen juttu. Ensin raotetaan kannen luhyempää osaa tietty määrä, sitten kotelo kallistetaan kyljelleen, jolloin kannen pitempää osaa voidaan liu'uttaa pari milliä auki. Lyhyempää osaa avataan lisää, ja kansi voidaan liu'uttamisen jälkeen avata. Rasia on yhdestä puusta valmistettu, sileäksi hiottu ja lakattu. Ruuvin reikä on väljä, ja sinne on piilotettu hauli, joka rasian ollessa tietyssä asennossa sallii avaamisen.

- Saat tupakan, jos saat kotelon auki, on tekijä saattanut kaverilleen sanoa.



19.7.2011

Eteläistä kulttuuria

Lauantai-illan jonotusta laivalle Tallinnan satamassa.
Onneksi en ollut niiden joukossa, jotka joutuivat hommiin purjeiden kanssa.
Viikko on tässä vierähtänyt ilmoja pidellessä. Länsi-Suomessa on kuulemma ukkostanut ja satanutkin, mutta ei kovin paljoa tuolla eteläisen naapurimaan saarella, paitsi mitä nyt ulkona pidetyn pääjuhlan aikana.

Sikäläisessä maakuntamuseossa, Kuressaaren linnassa, tuli taas käytyä. Siellä on pystytetty vuosia 1941-1944 käsittelevä näyttely. Kannattaa käydä katsastamassa. Museon vanhemmat vitriinit tuota ajanjaksoa käsittelevine sisältöineen ovat viron- ja venäjänkielisin tekstein varustettuja. Vuodesta 1941 toinen kieli vaihtuu englanniksi. Ehkäpä venäläisiä turisteja ei aihe kiinnosta, tai kaikki osaavat englantia.






12.7.2011

Itäistä kulttuuria

Viikko on tässä vierähtänyt ilmoja pidellessä. Länsi-Suomessa on kuulemma ukkostanut ja satanutkin, mutta ei täällä Savossa, jossa muutenkin kärsimme puutetta:

Me emme liioin kerskuko,
sanomme kumminkin
Muu Suomi ellös ilkkuko,
jos meill' on hoikka kukkaro,
jos köyhiks' keksittiin.

Useinpa pelto kultainen
se sulla kellerti,
kun meidän vaivan, viljehen
kumohon löi vihollinen
ja poltti tuhkaksi.
(A. Ahlqvist, "Savolaisen laulu" 6. ja 7. säkeistö)

Kynnet eivät ole viime päivinä päässeet kylmenemään, eivätkä puutetta näy kärsivän kulkuvälineistä päätellen ainakaan täällä vierailevat urheiluturistit.
Saksalaisvalmisteita. Vasemmanpuoleinen ja oikealla osittain näkyvä
suomiauto ovat Herr Dr. F. Porschen pajasta.

Vasemmalla Infiniti, oik. Chevrolet Tahoe. 

Audit ja Jagge.
Jos isäni (1918-1976, IKL, AKS, Kok, Talvis, KadK26, Jatkos, Lapins, Valthall) olisi tupsahtanut tuonilmaisista työnantajani omistaman kiinteistön parkkipaikalle, olisipa ihmetyksellä ollut sijaa. Mustia autoja, korkeita ja matalia, kaikissa pitkänomainen rekisterikilpi. Jaguar, Porsche, Land Rover, ja muita naapurimaassa nykyään yleisiä merkkejä. Ladojakin vielä näkee, mutta niillä ajavat mansikanpoimijat, eivät taitoluistelu- tai jalkapalloleirille lapsiaan tuoneet vanhemmat.

Isä ajeli jo pikkupoikana T-Fordia seisaaltaan etupenkin ja ratin välissä. Kun kyyti tilattiin, ja isänsä, mm. taksimies, oli jossain ettämmällä, pitihän hänet hakea tehtävää suorittamaan. Kuitenkin ajokortin ajaminen jäi 1960-luvulle, ja ensimmäinen auto oli Moskvitsh 407, josta tässä blogissa on useampia juttuja.

Samoin tilanteesta hämmästyksissään olisi ollut äitini (1918-2008) isä, jota lapsensa ei koskaan ehtinyt nähdä sattuneista historian vaiheista johtuen. "Koljalta" jäi muistoksi vain valokuva sotilaspuvussa, nähtävästi vääpelin natsat olkapäillä ja Pyhän Yrjön risti rinnassa oranssi-mustassa nauhassa - samanlaisessa, jolla jääkiekkovalmentaja Bykov juhlisti ilmaveivipeliä toukokuussa. Näitä nauhoja näkyi myös sortavalalaisten autojen antenneissa siellä käydessäni jokunen viikko sitten.

5.7.2011

Tiistairuokailu



Heinäkuinen tiistai jälkeen ja ennen helteitä tarjosi aluksi matkan yliopistolliseen sairaalaan, jossa mies viipaloitiin elektronisesti ajattamalla tötterön läpi edestakaisin. Ennenkin se homma on tehty, ja ilahduin, kun näin kuvausvehkeessä samat heppa- ja kukkatarrat kuin edelliselläkin kerralla viisi vuotta sitten.

Viipaloinnista huolimatta sieltä päästiin kokonaisena takaisin, ja eikun sitten illalla syömään koko kartanon asujaimiston kanssa.

Ylimmässä kuvassa on Karin keittiön grilliannos, broileria, valkoviinihapankaalia ja tomaattisipulisalaattia. Tuo viimeksimainittu herätti kauhistusta jyväskyläläisessä ravintolassa, jossa olin 1970-luvun alussa kesätöissä. Eräänä päivänä nimittäin saluunaan astui mies ja tilasi annoksen sitä. Kukaan keittiön puolella ei ollut koskaan kuullutkaan semmoisesta, ja ruoan toimittamisen jälkeen kokki ja apulaiset sekä tarjoilijat olivat pää keittiön oven välissä seuraamassa, kuinka syönti onnistuu. Hyvin se meni, olisiko vaikutusta ollut asiakkaan nauttimilla ns. neuvoa-antavilla.

Keskimmäisessä kuvassa muutama sembramännyn kaluttu käpy. Niitä on tippunut nyt jo kolmattakymmenettä pihapuusta. Oravat asialla, ei taida monta jäädä jäljelle, kun Siperian kiertolaiset, pähkinähakit, tulevat syksymmällä pihalle raakkumaan.

Alhaalla on siili nauttimassa kaurapuuroa öljyn kera. Jauhelihakeittoa, pannumakaronia, kermaviiliä, kissanmuroja jne on siilimenussa.

3.7.2011

Alpertti ja Sarleena

Paolo Veronese, Kaanaan häät

Munakkalan kunnanvaltuuston puheenjohtaja Alpertti Kakkonen ja uimavalvoja Sarleena Vitsukka avioituivat näyttävin menoin, Munakkalasta sähkötetään.

Alpertti on jo iäkäs mies, ja moninaiset ovat ne naiset, joita hän on tapaillut elämänsä varrella löytämättä kuitenkaan sitä oikeaa. Munakkala-liikkeen - jonka edustajana hänet valtuustoon, ja isänsä jälkeen puheenjohtajaksi valittiin - tiukemman uskonnollissiiven veljet ovat käyneet häntä jo useamman kerran puhuttelemassa ja muistuttamassa, kuinka sopivan tuulen käydessä yli äänisaalis kuihtuu kuin kedon ruoho. Alpertti on tärkeä mies, hän kuuluu useiden tässä mainitsemattomien  luottamustoimien lisäksi myös seudullisen ammatti- ja aikuiskoulutuskuntainyhteisön hallitukseen, alueellisen terveydenhoitokuntainliiton valtuustoon, maakuntavaltuuston puheenjohtajana hän toimii, samoin kuin lautamiehenä, kirkkoneuvoston puheenjohtajana sekä Munakkala-päivien päätoimikunnassa kunnan edustajana. Näin viisasta ja tärkeää miestä ei poliittisella liikkeellä tai puolueella ole varaa menettää paheellisen elämän vuoksi.

Onneksi kunnan uimahalliin saatiin Inkeristä muuttanut Sarleena, alunperin kaiketi Koprinan Vitsukoita. Hän uimamaisterin tutkinnon suoritettuaan oli pätevä uimavalvojan ja kahvionpitäjän kunnalliseen virkaan. Alpertti huomasi Sarleenan kerran kahviossa käydessään, uimamiehiä ei niinkään ole, mutta myöhemmin hän oli aikuisten uimakursseilla innokkaana oppilaana rinta- ja selkätyylien saloihin altaalla, ja joskus yksityiskohtiin Sarleenan luona, perehtymässä.

Sarleenaa ja Alperttia yhdistää myös kiinnostus elokuvaan. Kotikunnassaan Sarleena oli innokas elokuvakulttuurin kannattaja. Sanoihan jo Lenin aikoinaan - vaikka hänet on jo vuosikausia sitten uudelleenarvioitu - että elokuva on tärkein kulttuurimuoto. Kiertävä koneenkäyttäjä näytti Ramboja ja muita länsikulttuurin ihmeitä.

Alpertilla on vielä kiinteämpi suhde elävään kuvaan. Hänen äitinsä oli nuoruudessaan suorastaan elokuvatähti Teodor Tugain ja Armand Lohikosken tuotteissa. Valitettavasti hän kuoli auto-onnettomuudessa ennen kuin ehdittiin filmata "Pekka ja Pätkä takaikkunassa", johon hänelle oli suunniteltu naispääosa Siiri Angerkosken nuorempana sisarena, joka olisi lopussa ottanut Pätkän miehekseen.

Reetta "Resu" Kelli oli oikeasti naimisissa Alpertin isän, Rainerin kanssa. Raineri oli käynyt valtuustoretkellä filmistudioilla ja ihastunut siellä kahvia kaataneeseen viehättävään Reettaan. Pari oli ostanut sormukset jo samalla reissulla ja vuosien mittaan heille tuli kolme jälkeläistä, Karoliina, Sohvi ja Alpertti. Rainerikin kuoli muutamia vuosia sitten, ja Alpertista tuli uusi valtuuston puheenjohtaja.

Sarleenan isä, Mikko Vitsukka, on tietokonealan mies. Hänen yrityksensä MV-solutions LTD on toimittanut ja huoltaa Munakkalan kunnan tietokonejärjestelmän. Sallimalla Google-mainokset mm. terveyskeskuksen reseptiohjelmissa kunta tienaa mukavasti, kun kunnan työntekijät niitä näpsäyttelevät.

Häät olivat mahtavat ja verrattuna aikaisempaan tunnettuun tapahtumaan, jossa hääjoukon lukumäärä alkoi kakkosella, näissä häissä se alkoi kolmosella.

Pappi puhui Kaanaan häistä ja viinin loppumisesta. Alpertti tiesi, että juomaa on varattu tarpeeksi eikä ollut yhtään huolissaan.

Matkalle kirkosta juhlavastaanotolle valtuuston istuntosaliin Alpertti yritti varata landaulette-korilla varustettua auta. Landaulette on malli, jossa etupenkin suojana on katto, mutta takaistuimen yllä on laskettava kuomu. Tämmöisen ajoneuvon puuttesta johtuen pari suoritti siirtymisen kunnan vedenpuhdistamon Toyota Hiluxin lavalla. Se oli korkeampi ja vilkutukset näkyivät kauemmas.

Toivotamme avioparille lapsionnea, uusia viisaita poliitikkoja tarvitaan astumaan isiensä jäljissä kohti vastuullisia tehtäviä kuntalaisten parhaaksi.


2.7.2011

Botaniikkaa

Hei kaikki hortologit ja -nomit! Kuka mahtaa tietää tämän kukan nimen? En tarkoita rykelmän keskivaiheilla olevia E. Pakarisen roolipäähineessä kasvavaa, vaan näitä vaaleampia, jotka pukkaavat samaan varteen useita erisuuntiin aukeavia tötteröitä, vähän niinkuin kaiutinpilareita Pjongjangin torilla (mistähän tuokin tuli mieleen).

Kasvista on myös vaaleanpunainen versio, mutta nämä, jotka saimme entisen asunpaikan naapurista, ovat valkoisia.