Karin keittiö: Ruista hihaan

Puolukkapuuro ruisjauhon kera on erinomainen herkku, ravitseva ja edullinen perussuomalainen eväs. Tarvitset litran vettä, sitä saat maksua vastaan vesijohdosta, halvemmalla omasta kaivosta tai lähteensilmästä. Mikäli omistat ruisvainion ja osaat puida ja jauhaa, tulee jauhonkin hankinta halvemmaksi, jos vielä saat tukea viljelyyn. Muussa tapauksessa suhteellisen huokeaa on jauho nykypäivän kauppaliikkeessä. Voit tietysti taitella tähkäpäitä sapattina, mutta se voi olla hankalaa, vaivalloista ja ainakin suuremmassa mittakaavassa laitonta.

Kolmas ainesosa veden ja jauhojen lisäksi on puolukka, tuo Kalevalastakin tuttu marja, jonka syötyään Marjatta tuli raskaaksi ja synnytti Karjalan kuninkaan. Nykysanonnoissa puolukka kylläkin pyörii ihan muussa paikassa kuin Marjatan suussa ja mahassa.

Ohje:
- Laita kortteli puolukoita veden kanssa kiehumaan joko kuorineen tai ilman. Puolukoita ei ehkä kannata ryhtyä kuorimaan veitsellä, vaan voit tilsiä ne veden sekaan siivilän läpi, jos et halua ruokaan kuoria.
- Sekoita jauhot kiehuvaan seokseen.
- Lisää sokeria maun mukaan.
- Anna kypsyä hiljaisella tulella tai sähköllä.
- Syö kuumana, jos pidät löysästä, tai jähmeämpänä kylmänä.
- Annokseen voi lisätä maitoa tai muuta sopivaa lisuketta.

Kuvassa olevalla lautasella oli puuroa, mutta sen erinomaisuudesta johtuen kerkesin syödä sen ennen kuvan ottamista. Kävi vähän samalla tavalla kuin äidille, jonka piti lähettää opiskelijalapselleen rahaa, mutta ehti sulkea kuoren ennen rahan laittamista, jota tosin kirjeessään pahoitteli.

Myös lasi on melkein tyhjä. Siinä oli eteläafrikkalaista Footmark-viiniä, Pinotage-rypäleestä valmistettua. Wikipedian mukaan "Pinotagesta tehdystä viinistä saattaa löytyä hillan, balsamiviinietikan, pihkan, tervan ja paahdettujen hedelmien aromeita"

Kyllähän ne puolukan seuraksi maistuvat.

Sisältää muutakin tuotesijoittelua, lusikka Hackman, lautanen Kultakeramiikka. Meillä, jotka asumme Hackmanin tehtaan lähiseudulla, on kiusallinen tapa kylässä ja ravintolassa tutkia vaivihkaa pöydän aseistuksen alkuperää.

Tuosta Savonia-sarjasta oli taannoin markkinoilla versio, "Hackminna", jossa oli muovinen tuppi kädensijana. Tehtaalle tuli palautetta hantaakin irtoamisesta, joissakin näytteissä oli selvät ruuvipenkin jäljet, joten ihan normaalirasituksessa ne eivät olleet irronneet.

Ratkaisu löytyi liimaamalla metallinvärinen nasta kahvan kummallekin puolelle, ikäänkuin niittiä kuvaamaan. Tyytyväisyys tuotteeseen palasi heti, ja alan lehdissäkin kehuttiin kestävää ratkaisua.

Nykyään Hackman-aterimet tehdään Ranskassa.