Raataseepäällä, taekolla eikä viitakkeella ole nyt liiemmälri käyttöä, mutta lapialla on senkin enemmän, nimittäin lumlapialla. Lumicolan kanssa ei enää pärjää pihahommissa, eikä semmoisella työntimelläkään. Kysyin kaupan rouvalta, josko lumilapioita heiltä vielä löytyy, ja löytyihän niitä - muoviset olivat kuulemma lopussa, mutta metallista versiota oli kahta laatua, tätä Fiskarsia ja sitten sinikuuppaista, joka sekin tuntui olevan Suomessa valmis(tu)tettu. Fiskarsin monissa vehkeissä on, ainakin haravissa, hiilikuituvarsi, joka vanhetessaan muuttuu erittäin vaaralliseksi käsille. Hanskojenkin läpi terävät hiuksenhienot säikeet tunkeutuvat helposti. Tässä kapineessa varsi on puuta, mutta silti se tuntuu kevyeltä. Jos alumiininen kuuppaosa käyttötuntien jälkeen menee kippuraan, siitä voi valmistaa puhdetöinä sormuksia, kuten neuvostolentokoneista sodan aikana.
Kuvassa lapian kanssa on lain tulkintaa julkisista huvitilaisuuksista ja niiden järjestysmiehistä. Laki on annettu 5. toukokuuta 1930:
"Juopuneita tai väkijuomia nauttineita henkilöitä älköön päästettäkö huvitilaisuuksiin älköönkä heille myytäkö pääsylippuja. Jos sellaisia huveissa esiintyy, on heidät heti poistettava."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti