30.9.2010

Syyskuun päätteeksi



Давид Фёдорович Ойстрах syntyi 30.9.1908 Ukrainan Odessassa ja soittaa tässä muutamaa vuotta itseään vanhemmasta viulukonsertosta ensimmäisen osan.

Konserton syntyvaiheista ja muusta olemuksesta löytyy tietoa täältä. Partituuria voit katsella täällä.

Syyskuu mennä hujahti taas hiukan edellisvuotista nopeammin - kuten koko kesäkin, hieno hellekesä. Puolalainen pekkapouta on ennustanut tulevasta talvesta kylmintä vuosituhanteen, ja sitäpä nyt riemusta hihkuen odotamme; tokihan nyt puolalaista on uskominen, onhan meillä ollut sikäläinen kuningaskin.

Googlen kääntäjän käännytin tekemään tästä puolankielisen käännöksen. Täysin kieltä taitamattomana en tiedä, tuliko siitä järkevä, mutta eihän järkevyys ole elämässä tärkeintä?

Давид Фёдорович Ойстрах urodził się 30.09.1908 w Odessie i na Ukrainie do gry o kilka lat starszy jej koncert skrzypcowy z pierwszej części.
Koncert historii urodzenia i innych informacji można znaleźć w istocie tutaj. Wyniki można zobaczyć tutaj.
Bluza ponownie we wrześniu pójść trochę szybciej niż w poprzednim roku - jako całość, nawet latem, grzywny gorące lato. Polska jest facet suchej pogody prognoza na przyszłość zima najzimniejszych dekady, i czekaliśmy teraz hihkuen radość, teraz chcemy wiedzieć, polski jest do wierzenia, mimo wszystko, mieliśmy Brytania tam.

28.9.2010

Kummallispolitiikkaa

Yhden maan maanisä on sekaantunut kunnallispolitiikkaan ja erottanut pääkaupungin kunnanjohtajan. Mikähän se näistä mahtoi olla:

- Halonen erotti Helsingin kaupunginjohtajan
- Kustaa Adolf erotti Tukholman kaupunginjohtajan
- Ilves erotti Tallinnan kaupunginjohtajan
- Angela erotti Berliinin kaupunginjohtajan
- Obama erotti Washington DC:n kaupunginjohtajan
- Kim erotti....

Mitäs muita maita niitä vielä onkaan?

Kuvassa pormestari Quimby Springfieldistä.

Bändit

Päivän taidekuvana italialainen bändi 1500-luvun lopulta. Michelangelo Merisin, eli Caravaggion (28.9.1571-18.7.1510) maalauksessa. Ilmeistä yhdennäköisyyttä allaolevan ryhmän kanssa.

27.9.2010

Cyril



Cyril Scott, (27.9.1879 - 31.12.1970) soittaa omakätisesti oman pianosävellyksensä pianorullan välityksellä. Kappaleen nimeä ei tohdi kääntää suomeksi.

Eteläisessä naapurikaupungissa on mekaanisia soittopelejä sisältävä "museo" (lainausmerkit "museon" opasviitassa). Suosittelen lämpimästi, mutta pitäkää hatustanne ja poliittisista mielipiteistänne kiinni opastuksen aikana.

Täällä taas on Scottin maalauksia.

Nuoret vallankahvassa

Sitä tuntee itsensä aika iäkkääksi, kun huomaa, että Suomessakin on ollut jo 4 itseäni nuorempaa pääministeriä. Nykyinen, joka täyttää tänään vuosia, on saman ikäinen kuin päivittäisessä käytössäni oleva Tunturi-polkupyörä.

Kuvassa oleva merimiesasuinen veikko syntyi Helsingin olympiavuonna. Sain niistä kisoista isältäni tuliaisena vihreän vettä ruiskauttavan kameran. Kisoja kuunneltiin radiosta, joka ei ollut vielä ULA, ja jossa oli etulaudassa kaksi isoa valkoista ja kaksi pientä samanväristä kierrettävää nuppia. Isoilla säädettiin volyymia ja asemia, pienemmillä aaltoalueita sekä ulkopuolista äänilähdeliitäntää, jossa meillä oli kiinni mikrofoni; oli hauska tehdä omia radiolähetyksiä, joilla pelästytettiin vieraita.

Presidentit ovat olleet vanhempia, mutta saattaa olla, että siinäkin tulee muutos seuraavissa vaaleissa.

24.9.2010

Muusikon opas


Soittajan opas kapellimestarin pitämiseksi aisoissa. Teksti on käännetty englanninkieliseltä musiikkihuumorisivulta.

Muusikoille on olemassa musiikillisia oppaita, mutta myös opastusta henkilökemiaan tarvitaan. Seuraavassa ohjeita, joilla kapellimestari saadaan kesytettyä.

  1. Älä ole koskaan tyytyväinen viritykseen. Soittamalla ja muuttelemalla viritysääntä saat huomion kohdistumaan itseesi kapellimestarin sijasta.
  2. Kun nostat nuottitelinettä, pidä huoli, että se kaatuu tai nyrjähtää niin, että nuotit tippuvat lattialle.
  3. Valita lämpötilasta, valoista, ahtaudesta ym. Tämä on parasta tehdä, kun kapellimestarilla on muitakin paineita.
  4. Katso toiseen suuntaan juuri ennen alkuviittauksia.
  5. Älä koskaan pidä mukanasi oikeaa sordiinoa, varakieliä, ruokolehtiä. Lyömäsoittajilla ei saa olla milloinkaan kaikkia välineitä mukanaan.
  6. Pyydä uutta soundin kuuntelua tai paikan vaihtoa usein. Anna vaikutelma, että olet aikeissa lopettaa, vaikka olet kaikkien suosikki.
  7. Näppäile kieliä, kuin olisit tarkistamassa viritystä kaikissa mahdollisissa tilanteissa, varsinkin, kun johtaja on antamassa ohjeita. Vaskisoittajien tulee pudotella sordiinoitaan, lyömäsoittajilla on laaja valikoima tiputeltavia tavaroita. Lautaset ovat tehokkaimpia; ne pyörivät lattialla kauan.
  8. Puhaltele äänekkäästi vettä soittimestasi taukojen aikana. Käyrätorven, oboen ja klarinetinsoittajat osaavat tämän jo syntyessään.
  9. Kauan sen jälkeen, kun harjoitusjakso on ohi kysy kapellimestarilta, oliko soittamasi cis puhdas. Kysy varsinkin, jos nuotissasi ei ole cissää. Jos johtaja tulee katsomaan, pyydä häntä korjaamaan nuotti.
  10. Dramaattisissa kohdissa, kun kapellimestari on eläytynyt musiikkiin, soita mahdollisimman tylsästi ja kuivakkaasti.
  11. Kerro juuri ennen harjoituksen alkua, että sinulla ei ole kappaleen nuottia.
  12. Katso kelloasi vähän väliä. Ravistele sitä.
  13. Kapellimestarit ovat herkkätunteisia johtamistekniikastaan, joten kerro usein, että et saa iskusta kiinni.
  14. Jos kapellimestari on kuunnellut vaikkapa Bernsteinin johtamaa, nyt harjoiteltavaa kappaletta levyltä ja omaksunut siitä jotakin, kysy onko tämä ensimmäinen kerta kun hän johtaa sitä.
  15. Kun harjoitellaan vaikeita sävelkulkuja, vääntele naamaasi ja pudistele päätäsi, että et pysty niitä soittamaan. Älä sano mitään, anna johtajan ihmetellä.
  16. Jos artikulaatiosi poikkeaa kaikista muista, älä kysy mikä on oikein ennen kuin viime tingassa ennen lavalle menoa.
  17. Keksi hyvä syy poistua harjoituksesta 15 minuuttia ennen loppua, niin että kaikki muutkin alkavat pakata tavaroitaan.
  18. Yleisön taputtaessa hymyile heikosti tai älä reagoi mitenkään. Parempi vielä, jos pistät soittimesi huoletta pois. Anna kapellimestarin ymmärtää, että sinun mukanaolosi on hyvin tärkeää.

Ohjeet koskevat harrastajaorkesteria. Ammattilaiset osaavat jo.

23.9.2010

Lisää nuotinlukua



John Coltrane (23.9.1926-17.7.1967) soittaa ylläolevalla videolla tunnetun biisinsä Giant Steps. Jos aikaisempi nuottitehtävä Jelly Roll Mortonin tyyliin jo sujuu, on aika kaivaa tenorifoni esiin ja antaa palaa.

Retro Avtomobili

Arkistojenpengonnassa löytyi neuvostoliittolainen autokorttikansio, joka sisälsi 18 kuvaa vanhoista autoista, joita on säilötty eri puolille Neukkulan museoihin. Alla kansion päällyspahvi molemmin puolin ja pari korttia.

Loput kansion sisällöstä ja vähän muitakin kuvia löytyy täältä

 Kansion päällyskuva esittää Riikassa valmistettua Russo-Balt-K12-hyrysysyä n. 1909-1915.


NAMI-1 on alkuperäistä neuvostomuotoilua Rolls-Royce-tyyppisine konepelteineen. RR:sta se eroaa kuitenkin ainakin 2-sylinterisen ilmajäähdytteisen moottorinsa ansiosta. Nimensä puolesta voisi olla Marco B:n mieleen.


Tämän jutun alimmainen kuva on ollut esillä täällä ennenkin, eikä liity näihin muuten kuin vertailun vuoksi. Se esittää mummoani 20-luvun loppupuolen T-Fordin ratissa. Sen yläpuolella olevassa kuvassa on Gorkin Autosavotan, eli GAZin lisenssillä valmistama Ford A. Myöhäisen T-mallin ja varhaisen A-mallin välillä ei ole kovin paljon ulkoisia eroja.

20.9.2010

Vielä UFOista

Edellisen UFO-jutun kommentin linkki johtaa amerikkalaiselle sivulle, joka meidän kaikkien iloksi on Google-käännyttäjän toimesta käännytetty Suomeksi. Kolmekymmentä vuotta sitten Suonenjoki oli maailmankartalla:


"MINI-UFO METAL kappaletta SUOMI"
APRO Bulletin Vol. 28, nro 5, marraskuu 1979
(Seuraavan raportin toimitti Suomen Ufotutkijat ry., UFO tutkimus Suomen ja yritetään saada jäljellä kuvia ja lisätietoja.)
Tärkein UFO tapauksessa löysi UFO tutkimus Suomessa vuonna 1979 käytiin Suonenjoen Keski-Suomessa. UFO kuvattiin samalla alueella vuonna 1972, mutta merkittävimmät tapahtumat sattuivat vuosina 1973, 1975 ja 1979.
Viime talven tapahtumia Suonenjoella on enemmän asiakirjoja ja enemmän tietoa kuin muista suomalaisista UFO tapauksessa. Kaksitoista kuvaa yhdestä tapauksesta on kansallinen ennätys ja neljä lasku jälkeä alueilla yhdessä mielenkiintoinen metalli hakujen antaa paikallisen tutkimus ihmisiä paljon ajattelemisen aihetta.
Jarmo Nykänen, 24 vuotta, sähköasentaja ammatti on tärkeä todistaja. UFO tutkimus Suomessa on tullut laaja tutkimustyö, luokitellaan tapauksessa UFO tapauksen ja ilmoitti Mr. Mykanen luotettava todistaja. Reijo Kolehmainen, vuotiaita 28, on toissijainen todistaja. Hän ei ole itse nähnyt UFO, mutta kolme neljästä lasku jäljittää alueita löydettiin noin kotiinsa. Seuraava raportti on koottu haastattelujen ja muiden asiakirjojen kertynyt tutkimusorganisaatio.
Ensimmäinen UFO
Jarmo Nykänen ensimmäinen kontakti UFO tapahtui kesällä 1973. Hänen päiväkirja sisältää yksityiskohtaisia muistiinpanoja tästä tapauksesta. Tämä tapahtui 30. kesäkuuta 1973:
Jarmo heräsi noin klo 10 ja alettiin suunnitella vierailun hänen mökille. Iltapäivällä hän oli löylyt. Sitten hän käveli metsän läpi hänen mökki, joka sijaitsee järven. Pian saapumisen jälkeen hän sytytti tulen ulos. Hän lämmennyt kahvia ja söi vähän. Illalla hän kuunteli radiota ja meni nukkumaan kaksi tuntia puolenyön jälkeen.
Hetken kuluttua hän heräsi ja kuuli huminaa. Ensin hän ajatteli hän oli unohtanut sammuttaa radion, mutta huomasi pian, että tämä ei pidä paikkaansa. Sitten hän näki vahva sininen valo tulee mökin suunnasta oven. Jarmo meni ulos ja käveli alas rivi-venelaituri. Ennen järven näki sininen valo. Yhtäkkiä valo alkoi lähestyä häntä. Se lopetti yli matalaan veteen.
Nyt Jarmo tajusi miten valtava valo oli. Se oli kaksi kertaa niin suuri kuin soutuveneen.Valo näytti säteillä hyytelö jonkinlainen ja se hehkui epätavallisella tavalla. Jarmo ajattelee hän näki outoa on sisällä valo. Ja seuraava asia, hän muistelee, että hän löysi itsensä makaa kuistilla mökki. Aika oli klo 6 Jarmo meni takaisin sänkyyn ja nukuin til keskipäivällä. Kohtaaminen oli tehnyt hänestä erittäin uninen.
Epätavallisia tapahtumia alkoi uudelleen kesäkuussa 1975. Jarmo Nykänen kuuli outoa kolkuttavat ääniä yöllä. Se tapahtui kolme kertaa kahden kuukauden välein.Mikään ei kuitenkaan nähtiin näissä tilaisuuksissa.
KOLME SAALIIN TRACE ALUEET
Kolme laskua jäljittää alueilla havaittiin noin Reijo Kolehmaisen kotiin helmikuussa 1979.
Klo 06:50 2. helmikuuta 1979 2,5 metrin kraatteri löytyi lunta 5 metrin etäisyydellä talosta. Lumi oli sulanut aina maahan keskelle kraatteri. Strange punaista nestettä, metallisia kappaleita, ja myöhemmin metallista kuppi oli löydetty kraatteri. Punainen neste haisi etikkaa. Klo 08:00 poliisi tuli. He kuvannut ja ottanut joitakin näytteitä.
Myöhään illalla 05 helmikuu 1979 Kolehmainen perhe kuuli ammunta ääni. Yksi konstaapeli paljasti myöhemmin hän oli nähnyt outoa valoilmiö samanaikaisesti.Seuraavana aamuna isompi kraatteri löytyi lunta 10 metrin päässä talosta.Samanlaisia asioita havaittiin jälleen. Myöhemmin poliisi tuli olla uutta tarkastella aluetta. Poliisi ehdotti, että ehkä somenone oli heittänyt kotitekoisen pommin Kolehmainen pihalla. Kuitenkin Kolehmainens totesi, että kellään ei ole mitään syytä heittää pommeja niitä.
Käytössä aamulla 21 helmikuu 1979 kolmasosa lasku jäljittää alue löytyi. Tällä kertaa oli kolme reikää pihalla. Punainen neste ja metallisia kappaleita olivat jälleen löydetty lasku jäljittää. Ei kuitenkaan metalliset malja löytyi tällä kertaa. Ei ollut lunta sähköjohdot edellä reikää, mutta siellä oli paljon lunta samanlaisia johtoja muualla.
Kolehmainens ei halua mitään julkisuutta, mutta uutinen vuotanut lehdistön tuttavat.Noin kymmenen artikkeleita julkaistiin lehdistössä tapahtumista.
YRITYS kuvata UFO
Käytössä 08 maaliskuu 1979 Reijo Kolehmainen matkusti Helsinkiin ja kysyi hänen ystävänsä Jarmo Nykänen vartioimaan taloa.
Illalla on 10 maaliskuu 1979 Jarmo alkoi tehdä kierroksen ympäri taloa. Yhtäkkiä hän näki salama metsässä ja hän ajatteli joku oli katsomassa häntä. Pian puolenyön jälkeen kellomainen mini-UFO ilmestyi talon lähellä. UFO oli halkaisijaltaan puoli metriä. Yläosa UFO säteilee sinistä valoa ja alaosa säteilee punaista valoa. Ensin hän luuli katsomassa valot auton, mutta sitten hän tajusi oli kohdannut UFO. Jarmo oli> kamera ja hän oli pari laukausta ilmiö. Kuitenkin salama ei toimi.
Jarmo käveli lähemmäs UFO ja välähti hänen soihtu kohti UFO. Nyt UFO nousi korkeuteen kolme metriä ja teki koko lumen peittämä alue näyttää punaista. Sitten UFO katosi taivaalle. Myöhemmin hän huomasi, että kuvia ei tullut ulos.
12 KUVIA MINI-UFO
Muutamaa päivää myöhemmin Jarmo Nykänen teki kartta Kolehmaisen talon ja sen ympäristössä. Hän ymmärsi, että kolme laskua jäljittää alueet muodostivat kolmion.Ja hän huomasi, että jos jatkaa toiselle puolelle kolmion se johtaa sinut perille.
16. maaliskuuta 1979 puoliltapäivin hän käveli mökki metsän läpi. Hän otti kiikarit, kamera, ja pientä syötävää hänen kanssaan. Hän saapui perille, kun 80 minuuttia.Sitten hän söi välipalaa ja käveli mökin ympärillä.
Yhtäkkiä Jarmo kuuli humina vinosti takaapäin. Hän kääntyi ympäri. Korkeudessa noin kaksi metriä hän näki kellomainen mini-UFO. Se näytti olevan samanlainen kuin hän oli nähnyt läheltä Kolehmainen talon. Nyt hän alkoi ottaa kuvia UFO. Se säteilee sinistä valoa ja eteni alenevassa ja ylenevässä polvessa. Saatuaan kesti viisi kuvaa hän lähti kävelemään kohti UFO. Sitten UFO katosi.
Jarmo jatkoi tutkimuksen alalla. Noin puoli tuntia hän oli kävelemässä jäällä. Nyt hän kuuli humina päässä rannasta ja näin saman UFO pensaat. Taas hän käveli lähemmäs UFO ja pitää ottaa lisää kuvia. Sitten hän kiipesi kalliolle. Hän yritti livahtaa toiselle puolelle kohtaavat alueen. Kuitenkin matkalla hän kompastui ja otti vahingossa ampui puiden kanssa kameran. Nyt UFO ohjasi punainen valonsäde kohti Jarmo kasvot. Valo oli niin kirkas, että se sokaisi hänet hetkeksi.
Jarmo piiloutui taakse kuusen. Nyt hän otti viimeisen kuvan, kahdestoista. Hetken UFO lensi vähän kauemmaksi Jarmo. Yhtäkkiä oli salama päälle. Punainen savu hengästynyt UFO-ja sylinterin muotoinen esine zoomataan taivaalle. Metallisia kappaleita ja joidenkin punaista nestettä jäivät maahan. Nyt Jarmo sai erittäin väsynyt ja unelias. Hän vain otti vilkaista punainen täplä ja lähti kotiin.
Kun hän pääsi tien (tällä kertaa hän ei ottanut oikotie metsän läpi) hän tapasi Reijo Kolehmainen. Reijo oli matkalla huoltoasemalle. Reijo huomannut, että siellä oli verta päälle Jarmo nenä sekä kaksi pientä reikää. Kuitenkin reikiä katosi myöhemmin.Sää oli varsin hyvä. Aurinko paistoi takana ohut pilvipeite ja lämpötila oli muutaman asteen pakkasen puolella. Jarmo kertoi tarinansa Reijo myöhemmin.
LISÄTIETOJA
Poliisi ei ole pystynyt selittämään outoja tapahtumia. On erittäin epätodennäköistä, että nuoret miehet olisivat muodostuu tarina. Itse asiassa ne näyttävät olevan yhtä innokas oppimaan lisää tapahtumia tutkimuksen ihmiset ovat. Kameran käyttämä Jarmo Nykänen oli Yaschica Junior ja elokuva oli Sakura, väri.

Sormensärkijä


Ferdinand Joseph La Mothe, eli Jelly Roll Morton, joka käyntikortissaan ilmoitti olevansa Jazzin Keksijä, syntyi joko syyskuun 20. päivänä vuonna 1885 tai 20. lokakuuta viisi vuotta myöhemmin.

Juutuubi esittää midinuotein hänen kappaleensa "Fingerbreaker". Nuotit näyttävät aika vaikeaselkoisilta, koska ohjelma on pyrkinyt laittamaan ne rytmisesti oikeisiin kohtiin - tahtien iskuista ollaan koko ajan edellä tai jäljessä. Tämä voisi olla äkkinäisen nuotinkääntäjän painajainen.

Tästä voit katsoa, kuinka sen esittää Dick Hyman

Tästä taas kuulet, kuinka Jelly kertoo toteuttavansa tiikerin karjahdukset kyynärpäätekniikalla kappaleessa "Tiger Rag", jota hän myös piti omana sävellyksenään

Ufojuttu

Katselin eilen dokumentin Roswellin tapauksesta. Siellähän 1940-luvun lopulla oli pudonnut maahan jotakin, jota jotkut vieläkin väittävät lentäväksi lautaseksi, vaikka kyse oli todennäköisemmin ihan muusta. Sotilaat keräsivät paikalta säkkikaupalla metallifoliota, ilmapallokumia ja balsakeppejä, joissa oli outoja hieroglyfejä.

Ohjelmassa kerrottiin, että jäännökset olivat peräisin armeijan ilmapallo-leija-yhdistelmästä, jota oli kehitetty tiedustelutarkoituksiin. Ainoat UFOon liittyvät asiat olivat hieroglyfit, jotka nekin selittyivät värikkäästä kuviollisesta teipistä, jota oli käytetty osien liittämiseen.

Mutta mitä tapahtui radioamatöörin ja avaruusmiesten kohtaamisessa?

Veturinkuljettajan kesämökin rannassa eletään jännittäviä hetkiä. Radiolaitteisto on tuotu ulos ja taskulamppu asetettu palamaan hämärtyvässä illassa. Amatööri ja reportteri kuuntelevat vastaanottimen rahinaa.

- Olemme laskeutumassa, kuuluu selkeä ääni.
- Tervetuloa, emme vielä näe teitä, mutta kuulemme äänenne.
- Olemme täsmälleen siinä, mitkä koordinaatit annoitte, ja alus koskettaa maata juuri nyt... mutta tämähän on vetistä louhikkoa, kuinka te voitte asua...

Puhe keskeytyy rysähdyksiin ja kolinaan, yhteys katkeaa. Veturinkuljettajan poika juoksee paikalle.
- Isi, kissa löysi hiekasta rautaisen napin ja pureskeli sitä. Minä heitin sen järveen.

15.9.2010

Tiedon Uusi Kirja XI

Olen käsitellyt aikaisemmin Grolierin "The New Book Of Knowledge" kaikki osat paitsi L-kirjainta käsittelevän. Luulin hukanneeni sen, mutta se löytyi kirjastoni uudelleenorganisoinnin yhteydessä.

Arvelin siitä viimeksi kirjoittaessani, että L-osan aloittaisi "laboratorio", mutta ei. Ensimmäinen artikkeli L-kirjaimen historian jälkeen on "Labor". Oppikoulussa meille taidettiin opettaa, että englanniksi se on "labour" ja amerikaksi sama ilman uuta - kuten myös "color/colour".

Käsite "Labor" määritellään seuraavasti: "Labor is the human activity that puts a roof over our heads, food in our mouths, and clotches on our backs. It generally refers to the work performed by people for other people."

Aiheesta on kirjoittanut 9-sivuisen artikkelin Louis Hollander, joka on Amalgamated Clothing Workers of America-liiton varapresidentti.

Jutussa käsitellään aliotsikoin, kuinka työväenliike alkoi, teollinen vallankumous, labor Yhdysvalloissa, kansainväliset järjestöt, liikkeelle tärkeitä päivämääriä Yhdysvaltain ja maailman historiassa.



 Kuvateksti: Women took an active role in the labor movement in the early 1900's 

Kirjan viimeinen artikkeli käsittelee Luxemburgia. Joskus miettii, kirjoitetaanko se ämmällä vai ännällä - vaikeita maannimiä on maailma tulvillaan.

Kirja sanoo, että Luxemburg on "The Land of Haunted Castles" - kummituslinnojen maa; 999 neliömailin alalla on yli sata enimmäkseen raunioitunutta linnaa.

Maan favorite hero, suosikkisankari, oli Jean l'Aveugle, eli Sokea Jussi (1296-1346), joka menetti näkönsä, mutta osallistui taisteluun päätettyään, että voisi nähdä.

Artikkelin mukaan Luxemburg on tärkeä kansainvälisten ja eurooppalaisten organisaatioiden keskuspaikka.

Jutun on kirjoittanut Susan C. Stone, Former Consultant, U.S. Governement ja tarkistanut Luxemburgin suurherttuakunnan lehdistöattasea André Claude. 

Presidenttipeliä 2

Olin viime vuosituhannen lopulla juhlimassa Saksan liittopresidentti Johannes Raun kanssa kuvassa näkyvässä rakennuksessa erään nordrhein-westfalenilaisen kaupungin vuosipäivää. Rau piti puheen, ja musiikkiohjelmaa esitettiin.

Kun sitten päästiin pääasiaan, eli ruokailuun, tarjoilijain kantaessa vateja pöytiin ilmoitettiin, että talossa on pommi. Seurueemme, johon kuului isäntien lisäksi suomalaisia, italialaisia, ranskalaisia ja brittejä, poistui hyvässä järjestyksessä kaupungintalolle, jossa tarjottiin nuudeleita jauhelihakastikkeella.

Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Tunnelma oli loppuillasta korkeammalla kuin mihin olisi alkuperäisessä paikassa alkuperäisen menun voimin päästy - uskoisin.

Pommia ei löytynyt, kuten ei toisellakaan kerralla samassa liittovaltiossa lentokentällä.

Eikä sitä tainnut löytyä Eiffel-tornistakaan öylössäiltana.

Kuva: www.dooyoo.de

13.9.2010

Sähkökyytiä

Kolmantenatoista päivänä syyskuuta, joka kuitenkaan ei ollut perjantai, vuonna 1899 joutui amerikkalainen Henry Bliss auton yliajamaksi astuessaan ulos raitiovaunusta New Yorkissa.

Auto oli sähkökäyttöinen taxi, todennäköisesti hyvin samantapainen kuin kuvassa oleva brittipirssi.

Autoliikenne oli vaatinut ensimmäisen amerikkalaisen kuolonuhrin; Irlannissa tämän kohtalon oli kokenut Mary Ward vuonna 1869 höyryauton aiheuttamana, ollen ensimmäinen auto-onnettomuudessa henkensä menettänyt ihminen maailmassa.

Sähköautot olivat 1800-luvun lopulla tavallisia, vasta öljybisneksen kehittyminen jätti ne polttomoottorikäyttöisten varjoon.

Jossakin Helsingin seuduilla on kuulemma jo töpseleitä, josta sähköautoja voi ladata. Olematonpäästöisestä kulkupelistä joutuu kuitenkin jostakin syystä maksamaan Suomessa dieselveroa.

9.9.2010

Kolmannesvuosikatsaus





Yllä olevat kuvat on otettu tämän vuoden aikana, tammikuussa, toukokuussa ja syyskuussa. Lumet lähtivät, lehdet tulivat ja lähtevät nekin kohta. Alin kuva on öylössäillalta klo vähän yli seihtemän.

Maailmalla sattunutta näinä kuukausina:

Tammikuu: Maailman korkein rakennus avattiin yleisölle. Lisäksi sotia ja luonnonkatastrofeja.
Toukokuu: Picasson maalaus myydään New Yorkin taidehuutokaupassa 106 000 000 $:lla. Lisäksi sotia ja luonnonkatastrofeja.
Syyskuu: Matti Vanhanen eroaa eduskunnasta. Lisäksi sotia ja luonnonkatastrofeja.

6.9.2010

Presidenttipeliä


Kekkos-jutun kommentissa toivotaan lisää havaintoja pienemmistäkin poppareista; no, 1990-luvun puolivälissä hyppäsi Volkswagen Caravelle-pikkubussiin arvovaltainen seurue viemään erästä historiateosta silloiselle presidentille. Edellisellekin sitä oli tarjottu, mutta kirjeenvaihto jäi yksipuoliseksi kuten entisen vanhemman poikamiestytön ja Edinburgin herttuan välillä 1950-luvun alussa. Kohtelias epuukirje taisi kuitenkin tulla Koiviston kansliasta, mutta Ahtisaari ilmoitti ottavansa kirjantuojat vastaan linnassa.

Kuvassa on keltainen sali, jossa itsenäisyyspäivänä juodaan kahvia korkea-arvoisimpien vieraiden kanssa, ja jossa meidätkin otettiin vastaan, vaikka mitään ei tarjottukaan, vaikka tuliaisiksi kirjan lisäksi vietiin Hackmanin kahvipannu. Ei siellä talonväki käsittänyt vihjettä. Adjutantti olisi voinut ottaa pannun ja kiehauttaa Presidentin sekoitukset, mutta mukavaa oli kuitenkin jutella leppoisan maanisän kanssa muutamia minuutteja.

Samana päivänä kun kirjalähetystö suuntasi kohti pääkaupunkia, suuntasi sinne meiltä myös bussillinen saksalaisia ystävyyskaupunkikoululaisia, jotka aina joka toinen vuosi käyvät täällä, nytkin ovat parhaillaan. Olin silloin aamulla heitä hyvästelemässä ja kerroin bussikuskeille, että olen myös menossa Helsinkiin ja presidentin puheille. Miehet vähän naureskelivat savolaiselle huumorille, mutta uskoivat sitten, kun pyhäkamppeissa tulimme sattumalta vastakkain Mariankadulla.

Kunnanjohtaja oli innokas autonkuljettaja ja ajoi koko menomatkan. Sitten kun linnasta helteessä selvisimme Esplanaadille Kappeliin virvokkeiden pariin hän ilmoitti ajovuoronsa päättyneen ja ojensi avaimet minulle.

Kuva: MTV3  

4.9.2010

Karin keittiö, liharuokaa


Päivän ruokaohjeen innoittajana on syyskuun 4. päivänä vuonna 1768 syntynyt ranskalainen diplomaatti Francois Rene de Chateaubriand, joka on antanut nimensä tuhdille liharuoka-annokselle. Valmistaminen on perin helppoa, jos et itse pysty lehmää teurastamaan, osta kaupasta hyvin riippunut sisäfile. Siitä saa oikeasti vain kaksi annosta, sillä fileen päät ovat jo liian suippoja kunnon pihviin. Paista öljyn ja voin seoksessa halutun kypsyiseksi. Ripottele päälle mustapippuria ja suolaa maun mukaan. Kuva ei ole Karin keittiöstä vaan Wikipediasta. Näppää suuremmaksi, jos olet lihansyöjä ja kuolaa vapaasti.

Kun olet siirtänyt lihat pois pannulta, ota esiin punaviinipullo ja kaada siitä sopiva loraus suuhusi ja pannulle voi-öljy-seoksen sekaan pannulle kastikeainekseksi.

Joskus taannoisina vuosikymmeninä olin Saksassa sikäläisen harrastuspiirin (vain miehiä) mukana valmistamassa ruokaa. Ideana oli, että jokainen vuorollaan eri kokoontumiskertoina toimi chefinä. Silloin kun olin porukassa, tehtiin täytettyjä broilerinkoipia. Luut keitettiin liemeksi, ja sekaan kaadettiin valkoviiniä. Joka ukko oli käsi ojollaan kattilan päällä lasin kanssa silloin, yleinen mielipide oli,että viinille on parempaakin käyttöä kuin keittoliemenä olo.

Rituaaliin kuului myös, että tehtäväjaon aikana nautittiin pilsener-bieriä ja lenkkimakkaraa, jotta ei nyt sentään nälkä kesken ruoanlaiton yllättäisi.  

3.9.2010

Havaintoja Kekkosesta

Urho Kekkonen syntyi 110 vuotta sitten. Wikipedian kuvassa hän kävelee kesäisessä säässä Helsingin kadulla 1930-luvulla.

Muistan nähneeni Kekkosen ainakin viisi kertaa. Kahdesta tapahtumasta on meillä 8 mm:n kaitafilmiltä videolle siirrettyä elokuvaa. Toinen on eduskuntatalon rappusilta juuri paljastettua Mannerheimin patsasta kohti kuvattu. Presidentti siinä tosin istuu liikkuvan mustan Cadillacin takatuhdolla, eikä näy sen paremmin. Toinen filminpätkä on keskisuomalaisesta ulkoilmakesäjuhlasta, jonne UKK saapuu Chryslerillä.

Osallistuessani 1970-luvulla jyväskyläläisen puhallinorkesterin toimintaan olin kolme kertaa soittamassa Porilaisten marssia. Kekkonen oli siitä mukava presidentti, että käveli ripeästi paikalleen, eikä marssissa koskaan tarvinnut soittaa hankalaa tilutuskohtaa, jollaisen sovittaja oli huilistien ja klarinetistien kiusaksi siihen väsännyt. Koivistokin, jota tuli kerran marssitettua, selvisi verkkaisuudestaan huolimatta paikalleen kohtuullisen nopeasti. Näistä kahdesta viimeisestä ei ole kokemusta, mutta tuntuu, että ainakin Kekkoselle häviäisivät.

Yksi soittokerroista oli Jyväskylän yliopiston juhlasalissa, ja sen käytävähän ei ole järin pitkä, kuten tiedämme. Muut kaksi kertaa Kekkoselle olivat Laukaassa kuntoutuslaitoksen peruskiven muurajaisissa ja harjannostajaisissa.

Jommalla kummalla kerralla presidentin auto juuttui pehmeään hiekkaan ja soittokunta yritti mennä työntämään sitä irti. Adjutantit tai turvamiehet estivät kuitenkin aikeet ja työnsivät sen itse. Olisikohan siihen jäänyt liikaa sormenjälkiä?

Mitä taas tulee harjannostajaisiin yleensä, kauhistelen, kun niitä tarkoitettaessa puhutaan harjakaisista. Median edustajat: Harjakaiset on kaupan- tai muun sopimuksen vahvistustilaisuus. Topias Nummisuutarikin kallisteli harjakannuja Karrin isännän kanssa sopiessaan Eskon ja Kreetan kihlauksesta.

1.9.2010

Syksy


Syksy on sitten tullut, ja sen kunniaksi piti laittaa sukat jalkaan.

Syyskuun ensimmäisenä päivänä 1653 syntyi Johann Pachelbel. Aikanaan hän sävelsi ylläolevan kaanonin.

- Suomessakin kolmensadan vuoden päästä sitä varmaan esitetään, hän mietti. - Voipa olla, että Junnu Vainio tekee siihen sanatkin.

Ja katso, niin kävi, ja lisäksi vielä Chrisse Johansson sen sanoitti. "Jäljet jää kyynelten" on ensimmäisen version nimi ja "Rakkaus kaunistaa" toisen.

Tuossa vanhan musiikin yhtyeen esityksessä stemmat kulkevat useista musiikkitietokoneohjelmista tutulla tavalla, ikään kuin mekaanisen pianon reikänauhalla.

Kappaleen nuotit löytyvät täältä, jos vaikka jollekin tulisi mieleen kirjoittaa biisiin uudet sanat.