3.4.2009

Aurinkoinen maisemakuva

Sen kunniaksi, että Josif Vissarionovitsh Dzhukasvilistä tuli päivälleen 87 vuotta sitten NKP:n pääsihteeri, käsittelemme taidesarjassamme Boris Vladimirskin maalausta. Realistisessa tyylissä on impressionistissävyistä valon ja varjon leikkiä. Mereltä päin paistava aurinko valaisee kookkaimman henkilön lihakauppiaan lakkia muistuttavan päähineen ja muiden valkoiset paidat. Itse päähenkilö tahrattomassa asussaan jää varjoon, ja pukukangas vaikuttaa ohuelta, aivan kuin alla oleva vaatetus kuultaisi läpi. Henkilösommittelu on klassisen täsmällinen, lasten kasvoilta voi lukea toisaalta jännitystä, toisaalta iloa lasten ystävää kohdattaessa.

4 kommenttia:

  1. Onpa siinä Isä Aurinkoinen tosiaan edukseen!
    Solomon Volkovin toimittamat Dmitri Shostakovitshin muistelmat kertovat monia mukavia juttuja Lasten Ystävästä, Kansojen Isästä ja Suuresta Puutarhurista. Liekö vain ilkeää panettelua kaikki ne tarinat, vaan mukavaa sitäkin teosta oli lukea.

    VastaaPoista
  2. Ukrainassa ystävällisyys oli huipussaan 1932-1933:
    http://fi.wikipedia.org/wiki/Holodomor

    VastaaPoista
  3. Se oli sitä jaloa aatteen aikaa se. Viljan pakko-ottojen myötä seuranneissa nälänhädissä kuolleiden määriä arvioidaan miljoonien tarkkuudella.
    Kyllä 1900- luvulla olikin kaksi verrattoman hilpeää toimitusjohtajaa puikoissa!
    Siinä sai moni mies jättää turhat arkiset askareet ja vähäiset perheongelmat ja rientää isänmaataan puolustamaan tai laajentamaan. Monelle järjestyi ylväs sankarikuolema ja nimi johonkin muistolaattaan.

    Että politiikka ja kaikenlaiset ismit ovat kivoja. Aina ja kaikkina aikoina löytyy kilhakoita miehiä, jotka näkevät aatteissa mahdollisuutensa. Niinpä he kirjoittavat itsensä ikuisiksi ajoiksi ihmiskunnan kunniakkaaseen historiaan.

    VastaaPoista
  4. Tuosta Joe-sedän puvusta vielä: näyttäähän tuo ihan siltä, kuin ukko olisi kiedottu vaaleaan melkein läpinäkyvään muovikelmuun. Pelkää tietysti basiliskojen sinkoilevan pioneerien nenästä.

    VastaaPoista