Soitantoa Roomin kaupungissa, näytös 3

3:mas näytös

Kohtaus I

Italian kuninkaanlinnan tanssiais-sali. Soitto kajahtelee komeasti ja juhla-väki tanssaa, neidot punoittavin posken-päin ja kavalieerit heitä liehakoiden. Seuraa tauko ja Italian kuningas muassaan kardinaali suvultansa jalo astuvat esiin.

KUNINGAS: Niin, teidän armollinen jalosukuisuutenne, kuten olette voinut kuullella, tämän-iltainen orkesteerimme on hyvää laatua.

KARDINAALI: Aivan, Teidän Majesteettinne; he ovat tänä iltana pelanneet tanssiais-muusikia, mutta luulen, että he taitavat myös vakavampia sävel-aiheita soittopeleistään esille saattaa.

KUNINGAS: Lyönpä siitä pääni pantiksi, jos ei muutoin, niin harjoitus tuottaa mestareita, mutta miksi olette heistä niin kiinnostunut.

KARDINAALI: Nähkääs, Teidän Majesteettinne, huomenna, jos Jumala suo, on kirkko-aukealla Pyhän Isän vastaanotto ja se soitanto-kunta, joka tapausta tavallisesti juhlistaa, on viimeistä miestä myöten kolera-taudin kynsissä. Näin olen tehtävän saanut itseltään Pyhältä Isältä hankkia muusikereita juhlaan.

KUNINGAS: Ehkä käymme tiedustelemaan heidän suostuvaisuuttaan asiaan.

Menevät soittajain luo, jotka nyökyttelevät myöntyväisinä.

Kohtaus II

Puisto Roomin kaupungin laidalla. Muusikereista Luigi ja Alonso juopuneina, Benito sen sijaan raittiina.

LUIGI: Antoipa kuningas meille oivallisen palkkion! Kylläpä silmäni, nämä tihruiset tässä hämmästyksestä suurenivat, kun parasta Ranskan-maan konjakkia meille tuoda käski, ja torven-mitalla; mutta mitäs mökötät sinä pillipiipari, eikö pilliis enkelten nektaaria mahtunutkaan? Pillipiiparin palkka on pillipiiparin palkka, sanoo Siirakki. Me torvein-pelaajat juhlimme, me! Otas veljeni Alonso, malja kanssani niille kaikille impyeille, jotka täniltana ovat muusikista ilonsa saaneet! Ja ota sinäkin pillin-soittaja, tule veli tarjoaa!

BENITO: Enpä taida juomaas kajota minä.

LUIGI: Elä hyvä mies ryhdy konstikkaaksi, katso minulla on ja haluan siitä lähimmäiselleni tarjota.

BENITO: Olipa sulla kultarahojakin, joiden suhteen tarjous ei tullut kyseeseen. Yhtä monta soitto-kappalta puhalsin kuin sinäkin.

LUIGI: Kultarahat oli pormestarin määräys. "Kaikille niin paljon kuin soitto-peliin mahtuu, sanoi hän". Uskaltaisinko minä häntä vastustaa, tuota kiivas-luonteista herraa. Juoman tarjoaminen on sivistynyt tapa, ja loukkaatpa minua syvästi, kun sitä ylen-katsot. Mutta veli Alonso! Älä torku, ota ryyppy ja iloitse! Heleijaa, kohta taivas ja maa pyörii, koko ihana Roomin kaupunki heittää härän-pyllyä, nouse Alonso-veljeni tanssitaan, antaa tuon huilun-soittajan mököttää, mitä me hänestä välitämme!

BENITO: Mitä välittäisin minä juopuneen puheista, mutta muistakaat, että muutaman tunnin päästä meidän Pietarin-kirkon edustalla soittaman pitää.

Benito menee pois, toiset jäävät puistoon.