Oopperastakin

Huomasin, että hikkaj oli saanut sangen tarkan tiedotteen naapurimaan  Volodja-sedän vierailusta Punkaharjulla männäviikolla. Meilläkin kävi vieraita, jotka olivat olleet seuraavana päivänä samaa oopperaa katsomassa. Volodja-sedän poissaolosta huolimatta homma oli onnistunut hyvin, Jolanta oli saanut näkönsä epäilemättä takaisin. Olen jostakin antanut itseni lukea, että takavuosien kuuluisa musiikkimanageri oli markkinoinut laulaja Ray Charlesia Suomen-kiertueella iskulauseella "Taatusti sokea, jos näkee, rahat takaisin!"

Oopperan silmäpelissä olisi kansa voinut vaatia rahojaan takaisin, jos näkö ei olisi palautunut.

Ylempi kuva esittää tuliaisia, joita vieraamme olivat oopperakaupungista tuoneet. Jokaisen pullon kyljessä on jännittävä tai liikuttava tarina Olavinlinnan vaiheista. Pässi oli tulipalon ja ukkosmyrskyn riehuessa tanssinut muurilla pelottaen paholaismaisella ulkomuodollaan viholliset pakoon. Neito oli ruvennut seukkaamaan vihollissotilaan kanssa, joka sitten oli päästänyt vihulaiset linnaan. Annikki Tähti-vainaa kertoo levyllään asiasta tarkemmin. Ooppera on oopperaa ja Mitzlaff oli saksalainen sotilas, joka pakeni pellavakangasköyden avulla vankityrmästä. Olisiko laskeutunut kivihuussin reiästä?

Alempi kuva ei liity oopperaan, vaan siihen, että kaikissa heinäkuisissa artikkeleissani taitaa olla orava mukana muodossa tai toisessa. Tämä elukka on tosi erikoinen, En ole eläissäni nähnyt tämmöistä ketunhäntäoravaa, oottakos työ? Hännän pää onlumivalkoinen, kuten sen mahakin, Mitään talvikarvan jätettä se ei ole.

- Sottoo se tietää, sano Sorsakosken mummo.

Punapaitainen mies

Kolmikymmenluvulla revittiin Lapualla tiettyä poliittista katsantokantaa edustavien henkilöiden yltä punaisia paitoja. Monet, esimerkiksi isäni, olivat sitä mieltä, että hyvä niin. Hankin itselleni vastikään punaisen pikeepaidan. Taustalla ei ole poliittista ajattelua, ehei, vaan naapuritalon pihalla olevalla kirpputorilla näytti olevan sopivankokoinen ja -hintainen vaatekappale. Olen koko kesän käyttänyt mustia T-paitoja, ilman sinistä solmiota, ja ajattelin, että värin vaihtaminen voisi olla hyvä uusi vaihtoehto. Toisaalta solmio T-paidan kanssa saattaisi kummeksuttaa monia, ja luulen että sitä saan aikaan ilmankin.

Kiinteistöömme kotoutuneet oravat, joille maksamme ruoan ja harrastukset, toimivat valokuvamalleinani, ja oheisesta kuvasta näkyy, kuinka kuvan kohde peilaa punapaitaisen miehen. Silmä on pullea ja kaareva, jotta laajemmalle näkisi hän. Vihertävä alue on taivasta, talon räystäs muodostaa kaaren.

Käpy nenän alla

Hampurilaista

- Ich bin Leppävirtaerin!

Joissakin kielikäytänteissä "hampuri" tarkoittaa paitsi Reeperbahnia ympäröivää kaupunkia, myös hammaslääkäriä. Vaatturi tekee vaatteita, suutari suita jne.

Muistamme kaikki, kuinka taannoinen presidentti J.F. Kennedy vieraili Berliinissä ja julisti saksaksi olevansa berliininmunkki. Sehän on pitkulainen makeaa mössöä sisältävä ja sokerimassalla päällystetty leivonnainen. Lauseessa oli syntyperäisen tuntemani saksalaisen mukaan se virhe, että Berliner-sanaa edelsi artikkeli. Olisi pitänyt siis sanoa "Ich bin Berliner", eikä "Ich bin ein Berliner". No, mene ja tiedä - joka tapauksessa presidentti Trump jätti Hampurin-vierailullaan lauseen ainakin julkisesti sanomatta.

Savon eteläosassa Punkaharjulla koetaan parin viikon päästä jänskättäviä hetkiä, kun Trumpin paras kaveri Volodja siellä punkkaa hotellissa oopperajuhlien päälle. Kun olisin vähän nuorempi ja virkeämpi, lähtisin katsomaan, sopisiko samaan pöytään iltaolusille. Koska kaiken lisäksi olen neljäsosavenäläinen, voi olla, että hyvinkin olemme sukulaisia.

Vieraiden maiden presidenteistä on kaksikin kokemusta henkilöhistoriassani. Aikanaan 70-luvulla opiskeluaikoina Jyväskylässä kuulimme, että Tsekkoslovakian presidentti oli tulossa sinne vierailulle. Kavereiden kanssa ajoimme autolla tienvarteen odottamaan saattuetta lentokentältä. Tarkoituksena oli liittyä jonon kärkeen. Vähäksi aikaa suunnitelma onnistui, mutta sitten perässä ajavat moottoripyöräpoliisit ohjasivat kulkuneuvomme tylysti tien reunaan ja päästämään presidentin seurueineen ohi.

Lähempää olen päässyt katsomaan ja kuulemaan Saksan liittopresidentti Johannes Rauta (Rau) eräässä juhlassa puhujana. Valitettavasti puheen jälkeen juuri ennen juhlaillallista talo tyhjennettiin pommiuhkailmoituksen takia.

Ilmoja piisaa

Yksi kvartaali heinäkuusta on jo takanapäin, eikä helteitä kuulu, näy.

Mukavampihan se tietysti on istua viileässä varjossa mietiskellen tarkoituksia elämälle ja muille ajankohtaisille ilmiöille, kuin paahtua korventavassa auringonpaisteessa, eikös vaikka?

Kuorittu auringonsiemen on erinomainen herkku muutamien jyrsijäeläinten mielestä. Onneksi niitä saa jo valmiiksi kuorittuina kaupasta, puukon kanssa työstäminen lienee aika työlästä. Tosin orava on käsittämättömän taitava kuoren poistamisessa. Nämä jyvät onkin alunperin hankittu lintuja varten, mutta mukava on karvaturrikoitakin niillä hemmotella. Kuvassa oleva ei ole niin kesy kuin veljensä, joka antaa syödessään silitellä ja rapsutella itseään.

Tässä kuvassa ei näy, mutta yleensä elukat ottavat syöttäjän pikkurillistä kiinni pelätessään, että kohta se vie herkut pois ulottuvilta. Niitä ei tunnu yhtään pelottavan kertomani jutut soten viivästymisestä, Trumpin ja Putinin tapaamisesta, Sinisen tulevaisuuden tulevaisuudesta ja muista ajankohtaisuuksista. Pähkinäjonoon tulevalle kaverille ei jätetä, vaan tämä ajetaan luimistetuin korvin ja murinan säestyksellä pois.

Loppuelämän ensimmäinen päivä

Tämä kuva on julkaistu jo aikaisemmin. Tästä voi lukea siitä lisää.

Kun päivämäärää kalenterin lehdellä katsoo tarkemmin, huomaa, että kuvan tapahtumasta on kulunut kuusikymmentä vuotta.

Mitäpä sitä sitten sattuikaan heinäkuussa kuusikymmentä vuotta sitten? No, Wikipedia muistelee, että 2. heinäkuuta – RKP:n ministerit Bertel Lindh, Nils Meinander ja Torsten Nordström erosivat Sukselaisen hallituksesta. Heidän tilalleen nimitettiin Maalaisliiton Ahti Karjalainen ja Kustaa Tiitu sekä Kansanpuolueen Pekka Malinen. 4. heinäkuuta – Pitkän linjan kommunistipoliitikot Vjatšeslav Molotov, Georgi Malenkov ja Lazar Kaganovitš erotettiin hallitustehtävistään.
15. heinäkuuta – Marsalkka Georgi Žukov nimitti puheessaan Molotovia ja muita erotettuja poliitikkoja ”puolueen puhemiehistössä olleiksi hirviöiksi”

Puolueloikkauksia, erotuksia ja ilkeitä nimittelyjä on ollut politiikassa silloinkin, ei pidä olla huolissaan nykytilanteesta.

Syyspuolella Suomen ja monen muun valtion pyyteetön ystävä Molotov nimitettiin Mongolian suurlähettilääksi.

Sireeni näkyy kukkivan kellarin seunustalla heinäkuun ensimmäisenä päivänä, vähän myöhässä kuten parhaillaankin. Vaikka kuvan paikalta uimarantaan oli matkaa vain parisen sataa metriä, ja olin kova rantaleijona, ensimmäinen kastautuminen tapahtui vasta tuolloin, varmaankin kylmien kelien viivästyttämänä.