Neljä kuunkiertoa huiskahti männä kirjoittamattomuuden tilassa. Tai muuta kyllä tuli kirjattua, mutta ei mitään tänne. Uskaltauduin nyt vappuna vilkaisemaan kuulumisia täältä. Monenkaltaista ihmettä ja kummaa on alkuvuonna tapahtunut. Kaiken lisäksi huomasin olevamme ensi kuun vaihteessa riemuylioppilaita, me jotka kahdestaan tätä kiinteistöä asutamme. Viisikymmentä vuotta on käsittämättömän pitkä tai lyhyt aika. Tuntuu ihan eilispäivältä, kun kesäkuun alussa vuonna 1967 kävelin Helsingin kadulla valkolakki päässä kohti pääsykoepaikkaa. Olin jäädä kuorma-auton alle, ja kuski huusi ikkunasta: - Varo, ettei lakkis likaannu!
Onhan se likaantunut, tosin muuten kuin yliajon seurauksena, mutta kummallisinta siinä on kutistuminen, vai olisiko pääni turvonnut. Jo monta vuotta sitten revin siitä hikinauhan pois, mutta pieni mikä pieni.
Tänään taas tavan mukaan olin soittamassa vappukonserttia Suomi 100-sävelten tahdissa. Suomalaisen musiikin lisäksi paikkakunnalla on pakko soittaa vappuisin ja usein muulloinkin Koivu-valssi, venäläistä alkuperää.
Meidän yhteissoittoprojektimme Kuusankosken soittajien kanssa etenee. Kappaleita on harjoiteltu erikseen, ja parin viikon päästä lauantaina on yhteisharjoituspäivä ja konsertti Mikkelin Kyyhkylän kuntoutuslaitoksen asiakkaille. Projektista löytyy lisää tietoa täältä.
Olen muuten antanut itseni ymmärtää, että toukokuussa ilmestyvää Terveys Apu-lehteä kannattaa lukea.
Tervetuloa takaisin! Toden sanoakseni olin kyllä jo huolissani..
VastaaPoistaTätä paluuta on jo pitkään ehditty odottaa. Terve mieheen!
VastaaPoistakavi
VastaaPoistasiis viittaan kaimaasi yllä, Rytymieheen!
Poistin Sinut jo omilta sivuiltani että männy mikä männy niin kuin kuka meistä kustakin koska tahansa jne.
Nytpä iloitsen ja huokaan ja palautan eläviin kirjoihin ja kuviin!
Hauskaa (vapunkin) jälkeistä aikaa!
Pitkä ja mutkikas olkoon elomme kulku ja tie, jota pitkien ties minne tuuli kuljettaa ja riepottelee välillä.
Hyvä Kariav
VastaaPoistaTässä täytyisi nyt melkeen lainata sitä kuuluisaa lapamatoa, joka kaipaili jäätelönsä perään sitä suklaakastiketta. Mutten kehtaa.
No nyt suklaakastikekin on taas katettuna ... Joten rauha maassa.
Hyvät Herrat, Toverit!
VastaaPoistaKiitän nöyrimmästi ystävällisistä viesteistänne. Tämä vastaileminen vain on työlästä, kun en ole vielä pystynyt selvittämään, miksi tuo perkeleen Google ei päästä minua kommentoimaan oikealla koneella. Tämän vit.. viheliäisen Lumian koskettimet on niin pienet, että vaikkei isot sormet olekaan, virheltöntejä tulee ihan siikana, vaik on enmusyavs seksinsyötti.
Kah, Kariav. Vai että riemuylioppilas. Mikähän sellainen on, kun kirjoitti -77, hymy-ylioppilasko?
VastaaPoistaT. Juha från Åbo