31.5.2017

Matkakertomuksia XIV

Jäin muutamaksi päiväksi Mississipin pääkaupunkiin. Mietin, mistä paikkakunnan nimi oli ennestään tutunoloinen, ja löytyihän se syy muistilokeron pohjalta:

Tuossahan Lee uhkailee Nancylle lähtevänsä Jacksoniin. Saman on suomeksi esittänyt Mårtenssonin Lasse Carolalle. Tosin Lasse puhuu stadista, mutta se lienee sama asia Etelän punaniskojen käytänteissä. Sitä paitsi laulun säveltäjä on sanonut, ettei ole ajatellut mitään tiettyä Jacksonia, ja mm. kappaleen levyttäneen Johnny Cashin mielestä kyseessä on Tennesseeläinen kaupunki, mutta menköön nyt Mississippiläisenä. 


Mutta musiikki sikseen.

Maailmanmatkaajan pääelinkeino on ruokailu, ja mainioita ruokapaikkoja Jacksonista löytyy. Aterioin eläinperäiseen ruokaan ja viljatuotteista valmistettuihin juomiin painottuneessa P & P-ravintolassa 

Paikan nimilyhenne tulee sanoista Pig & Pint, possu ja pintti. Kepulainen omantunnon mukaan äänestävä kansanedustajakin tietää, että pintti on englantilaisperäinen tilavuusmitta, runsaat puoli litraa.

Sekä sianlihaa, että olutta oli monta sorttia. Liitutaululla oli mietelause:

"Jokainen leipäviipale on osa traagista tarinaa viljasta, josta piti tulla olutta."  Sitten mainitaan menestyksellisiä tarinoita olevan tarjolla yli 100 erilaista.

Paikallinen hyvän ruoan ja viljan ystävä Joe nautti kanssani Pepsillä marinoitua siankylkeä. Suomessakin näkyy varsinkin erään kokki Hansin maustamassa kaupassa olevan tarjolla colamarinadilla käsiteltyjä lihatuotteita.

Ruoan ja juoman lisäksi Joe harrasti historiaa, ja tarinoimme kaupungin vaiheista sisällissodan kurimuksessa. Unionin joukot valloittivat Jacksonin ja samalla katkaisivat liikenneyhteydet Vicksburgin satamakaupunkiin. Kaikki sotilastarvikkeita valmistavat ja muutkin teollisuuslaitokset tuhottiin. Saapuessaan Pohjoisen sotilaat pitivät juhlat Bowman Housessa, josta tuli Unionin paikallisen sotilashallinnon päämaja. Kenraali Sherman nimitti Joseph Mowerin kaupungin sotilaskuvernööriksi. Wikipedian kielenkääntäjä kertoo asiasta seuraavasti:

"General Sherman nimitti Brig. Gen. Joseph A. Leikkurin Jacksonin sotilashallituksen asemaan ja määräsi hänet tuhoamaan kaikki tilat, jotka voisivat hyötyä sotaharjoituksesta. Suuren rommivalmisteen löytämisen myötä ruohonleikkurin prikaatin oli mahdotonta pitää järjestystä sotilaiden ja leirien seuraajien joukossa, ja monia ryöstelytapoja tapahtui. Grant jätti Jacksonin 15. toukokuuta iltapäivällä ja jatkoi Clintonille, Mississippiin. 16. toukokuuta aamulla hän lähetti Shermanin tilauksia siirtymään Jacksonista heti, kun tuhoaminen oli valmis. Sherman marssasi melkein heti, puhdistaen kaupungin kello 10 aamulla. Torstaina 16. toukokuuta Shermanin joukot pääsivät Boltoniin, Mississippiin, ja Konfederaatio alkoi reagoida Jacksonin jäljiltä. Jackson oli tuhoutunut liikennekeskuksena ja sotateollisuus murskattiin. Vielä tärkeämpää on, että väestöryhmän keskittyminen miehiin ja materiaaleihin, joilla pyritään säästämään Vicksburgia, oli hajallaan. Sherman myöhemmin johtaisi retkikuntaa Jacksonia vastaan ​​Vicksburgin putoamisen jälkeen selvittämään Johnstonin helpotusvoiman alueelta." 

Kääntäjä on tehnyt tunnollista työtä, Mower = Ruohonleikkuri.

Kerroin Joelle jatkavani matkaani Alabamaan, jolloin hän kysyi, tiedänkö, miksi bamalaiset menevät aina suurella joukolla elokuviin? 

- Well, prohibited under 18. 

25.5.2017

Lopullinen ratkaisu 2

Ne, jotka arvasivat lipputangon alapään tulleen kaadetuksi Bobcat-koneen kaivamaan kuoppaan ja haudatun sinne, arvasivat oikein. Tulevaisuuden metallinpaljastinmiesten laitteissa se tulee aiheuttamaan vahvan signaalin.

Tämänkertainen kuva littyy myös lopulliseen ratkaisuun. Tehokas laite, joita sai kaksi kahdella eurolla, kahdellakymmenellä centillä paikallisesta ST1-myymälästä, tuotti tuloksen yllättävän nopeasti. Kojeen päällä olevaa teksti liittyy myös edelliseen ratkaisuun tavalla tahi toisella. Täti Agathakin tähän väärän koivun takaa liittyy.

Mistä vehkeestä lienee kyse?

21.5.2017

Lopullinen ratkaisu




Lipputankoprojekti saatiin tänään onnellisesti lopulliseen ratkaisuun. Sementtimöykky oli kaksi kertaa korkeampi kuin mitä olin arvioinut, kun kaivoin lapiolla sitä esille. Keskimmäisessä kuvassa näkyvän möykyn puoliväliin suunnilleen pääsin lapiopelissä, ja siinä oli jolu uurre, jota kuvittelin alareunaksi. Sen maahan istuttanut oli päättänyt, että tanko pysyy pystyssä, tuulee sitten mistä suunnasta tahansa. No, mikä mahtoi olla kuvista pääteltynä lopputulos? Tekstissä mainittu kaivinkone on Bobcat, eli suomeksi Robert Kissa.

A) Kaivinkone nyppäisi jalustan irti ja vei sen mennessään.
B) Kaivinkone kaivoi jalustan joka puolelta, mutta ei saanut sitä irtoamaan. Ohikulkeva traktori tuli hätiin ja nosti jalustan peräkärryynsä.
C) Kaivinkone teki töitä tunnin, ja sai sai sen kaadettua kuoppaan, jonne se peitettiin.
D) Ei mikään edellisistä, vaan kuis?

20.5.2017

Kevättä hinnoissa

Päätimme aloittaa grillikauden. Niin Lidl, Atria kuin Helsingin Kauppiaatkin esittelevät lihan käristämisen tenhovoimaa eläväkuvamainoksissaan televiisiossa. Pallogrilli siis kaivettiin esille varastostaan. Valitettavasti sen muoviset pyörät olivat vaurioituneet, ja ne piti korvata uusilla ihan vain stabiliteetin takia, koska pahemmin en ollut sillä huristellut aikaisemminkaan. Koska sopivan kokoisia rattaita ei varastostani löytynyt, valmistin ne lastulevystä. Kun ajatellaan ihmisen maahanmuuttoa puusta, ja ruoankypsennystekniikoita ei olla kovin kaukana grillaamisesta. Pyöreitä pyöriäkään ei oltu keksitty vielä tuolloin - oletettavasti.

Kulmikkaat pyörät pitävät paistolaitteen tukevasti paikoillaan kaltevallakin alustalla. Lähden nyt katsomaan, onko talossa vielä hiiliä ja virittelen sitten valkeaa makkaroiden kypsyttämiseksi.

Mutta samaan aikaan toisaalla:

Matkakertomuksia XIII

Mississippin pääkaupunki on Jackson, Andrew Jacksonin mukaan.

Jotkut lukijat ehkä muistavat muutaman vuoden takaiset kertomukseni Amerikasta. Jouduin silloin sattumalta Alaskassa pelifirman nörttien seuraan. He olivat ihastuneita lautapelisuunnitelmastani, ja yhdessä matkasimme Alaskasta rannikkoa ja Meksikon rajan vierustaa pitkin etelään ja itään. Kertomus päättyy Louisianaan.

Nyt kuitenkin tarjoutui tilaisuus jatkaa matkaa. Olen saapunut Mississipin Jacksoniin, ja katselen hetken ympärilleni ennenkuin raportoin seudusta enemmän.  Peli-idea on valitettavasti pitänyt laittaa jäihin. Epävirallisten tietojen mukaan Valkoisen talon mielipiteet aiheuttavat epävarmuutta ulkomaalaisten tekemille innovaatioille. Matkan rahoitus tulee nyt muilta tahoilta, joita en voi vielä paljastaa, Projektin tuloksena on vertailevaan kulttuuritutkimukseen läheisesti liittyvä artikkelisarja, jonka opetuskäytöstä muutamat oppilaitokset ovat alustavasti kiinnostuneita.

Aluksi kuitenkin linkki aikaisempiin kertomuksiin: Matkakertomuksia I - XII

Artikkelit tulevat blogiin uusin ensimmäiseksi, joten jos haluaa lukea aikajärjestyksessä, kannattaa kelata sivua alas. Toisaalta muistelen aina lämmöllä sarjakuvahahmo Hessu Hopon filosofiaa. Istuessaan hevosen satulassa selkä menosuuntaan hän syytä siihen tiedusteltaessa kertoi olevan mielenkiintoisempaa tietää, mistä on tulossa kuin minne on menossa.

19.5.2017

Counting sheep



Lammaslaskenta on klassinen keino unen saamiseksi. Olen tainnut ennenkin kertoa, että olen vaihtanut villavat mäkättäjät Yhdysvaltain osavaltioihin. Aloitan Hawaijilta, siirryn Alaskaan ja sitten länsirannikkoa alas, Trumpin muurin viertä itään päin ja sitten taas pohjoiseen, josta takaisin etelävaltioihin, kohti Nevadaa ja taas itään päin Kanadan rajaa pitkin päätepisteenä Ohio.

Tämä sujuu jo helposti, ja niinpä olenkin hylännyt listalta valtion nimet ja ottanut käyttöön niiden pääkaupungit. Eilen illalla 50 kaupungin lista toimi täydellisesti.

Siinä on mielenkiintoisia nimiä. Monella presidentillä on oma nimikkokaupunkinsa. Washingtonia ei sen erityisaseman mukaan lasketa, sitäpaitsi pohjoisessa länsirannikolla on kokonainen valtio nimetty hänen mukaansa, vaikka tiettävästi George ei edes käynyt siinä kolkassa.

Jefferson City, Madison, Lincoln ovat pressojen mukaan nimettyjä, Pohjois-Carolinassa on hallintokaupunkina Raleigh, jonka nimi juontuu englantilaisesta sir Walter Raleighista, joka perusti 1500-luvulla siirtokunnan sille seudulle. Poliittisista syistä sir William vangittiin, jolloin hän kirjoitti maailmanhistoriaa käsittelevän teoksen vankilassa, vapautettiin, mutta vangittiin myöhemmin uudestaan ja katkaistiin pää varmuuden vuoksi.

Muistisääntönä tämmöiseen järjettömään ajanvietteeseen olen käyttänyt nimien ryhmittelemistä viiden kaupungin/valtion ryhmiin. Näin sitä mennään Virginiasta pohjoiseen:

Richmond, Annapolis, Dover, Trenton, Albany
Hartford, Providence, Boston, Concord, Augusta...

Näinkin voi toimia:

- Pois se, Helena! Cheyenne, Bismarck pieree., eli Idahon, Montanan, Wyomingin, Pohjois- ja Etelä-Dakotan kaupungit.

Alkulähde tälle sekopäisyydelle löytyy täältä: http://www.lintukoto.net/viihde/osavaltiot/index.php

17.5.2017

Loppuvälitodistus

Tämmöisen samankaltaisen kuvan julkaisin viime vuoden loppupuolella joutuessani asioimaan naapurikaupungissa sijaitsevassa lasareetissa. Silloinkin istuin sinisellä penkillä, join vettä ja katselin seinän kokoisesta ikkunasta avautuvaa maisemaa. Käyntejä kertyi useampia, jotkut tapahtumarikkaampia kuin jotkut toiset.

Tällä kertaa varoittamatta ja tilaamatta viereeni siniselle tuolille istahti tuntematon rouva. Vilkaistuaan minua hän singahti pystyyn ja kiljahti anteeksipyynnön poistuen takavasemmalle. Käännyin katsomaan, ja siellä hän istui nauraen hyvin harmaahiuksisen miehen vieressä.

- Erehdyin miehesta, hän sanoi, kun on vaalea tukka kummallakin.

Lääkäri sanoi asiaankuuluvan veriarvon olevan hyvä. Projektia jatketaan siten, että tietokoneohjelma käskyttää kännykkäni välityksellä käymään verikokeessa. Tulos tulee myös luuriin. Ajelin tilanteeseen sangen tyytyväisenä kotia kohti.

16.5.2017

Porukkaa Välimeren takaa

Huolimatta näistä toukokuun säistä Afrikasta tuli porukkaa taas meidän kylälle. Yllä olevan käppyrän olen tainnut julkaista viime vuonnakin. Se kuvaa Afrikassa talven viettävien ja tänne kerrostalojen räystään alle kesäksi pesimään tulevien siivekkäiden ensihavaittuja toukokuisia lentopäiviä tämän vuosituhannen alkupuolelta lähtien.

Apus apushan eli tervapääsky se on kyseessä. Aamulla, kun kuuden aikaan avasin ulko-oven ja katsoin, vieläkö on pakkasta, yksi uskalikko sujahti sinisen taivaan poikki.

Keskiarvoviiva asettuu 19. päivälle, varhentumista on vajaan viidentoista vuoden aikana tapahtunut.

14.5.2017

Projekti etenee

Kuten tiedetään, Nissanin voimin ei lipputangon tynkä hievahtanutkaan paikoiltaan. Sillä aikaa kun olin edistämässä toista projektia Etelä-Savon puolella, olivat kotijoukot kutsuneet kaverinsa nelivetojeepin kera pihaan.

Arvuutellaanpa, mitä sitten tapahtui.

A) Jalusta ponnahti ylös kuopasta ja raahautui auton perässä kevyesti
B) Jalusta ei hievahtanutkaan ja kuormaliina katkesi
C) Jalusta hievahti, mutta ei noussut kuopasta
D) Jalusta hievahti, ei noussut, mutta pystyssä oleva paksu u-palkki vääntyi kieroksi

9.5.2017

Säätiedotuksen epätarkkuus

Lunta tulee parhaillaan kuin Erdöganin hihasta. Säätiedotus lupasi sateen alkavan jo klo 18, mutta pari tuntia se jostakin syystä myöhästyi. Keittiön ikkunasta näkyy lintujen ruokintapaikka. Tämän kevään uusina asiakkaina ovat peipot, jotka lämpimikseen visertävät pihapuissamme kaiket päivät. Syöttöpaikalla ne ovat vierailleet jo huhtikuun puolivälistä saakka. Vasta eilen toinen niistä uskaltautui lintulaudalle. Se on tuo punainen peltinen häkkyrä. Tiaiset ja oravat ovat sitä käyttäneet ahkerasti, mutta peippojen, kuten vihersellaistenkaan en ole koskaan nähnyt ruokailevan siellä. Maasta ne ovat vaatimattomina poimineet toisten sinne heittelemät muruset. Tässä kuvassa, joka on otettu Lumia-puhelimella kolminkertaisen ikkunan läpi, peippopariskunta erottuu kasvavalla lumihangella kahtena tummana täplänä.

Venäjän voitonparaatikin kärsi sääoloista, lentokoneosio oli jouduttu huonon kelin takia perumaan. Uutisista näin, että Suomessa järjestetty venäläisyhdistyksen paraati - tai kulkue - sujui moitteettomasti. Neuvostoveteraanin kuvaa kantaneelta rouvalta tiedusteltiin, ymmärsivätkö osanottajat, että kulkue herätti suomalaisissa ristiriitaisia tunteita. - Taistelivathan suomalaiset Lapissa saksalaisia vastaan, ja ymmärsivät siten olleensa väärällä puolella, rouva totesi.

6.5.2017

Toukotiedettä

Televiision kulttuurikanava "Kansallinen Maantiede" esittää sarjaa, jossa englantilainen monitoimimies kiertää Amerikkaa hämmästyttäen rahvasta esittämillään tiedepläjäyksillä. Niissä räjäytellään bensasäiliöitä, roikutetaan autoja pölynimurin imun varassa, ammutaan meloneja heinäpaalien tai teräslevyjen läpi, särjetään laseja äänen voimalla, ja muuta hauskaa. Joka kokeeseen sisältyy nelivaihtoehtoinen kysymys katsojiksi käsketylle ryhmälle.

Sovellan tätä tekniikkaa nyt ylläolevan kuvan esittämään projektiin. Pihassa on n. 25 vuotta sojottanut lipputangon jalusta. Siitä kohosi aikanaa puinen lipputanko. Se lahosi, kuten puisille muovimaalilla värjätyille lipputangoille on tapana käydä, ja nuppi putosi - joskaan ei isoisän, eikä kenenkään muunkaan päähän. Tynkä hankaloittaa merkittävästi toimintoja pihalla, kerran olen siihen auton peruuttanut ja takapuskurin muovikuoren vaurioittanut.

Nyt siis kysymys:

Mitä tapahtuu, kun Nissan Primeralla vedetään jalustaa tarkoituksena saada se nurin?

A) Köysi katkeaa
B) Auto sutii, tolppa ei hievahdakaan
C) Tolppa kallistuu ja jää kumolleen
D) Tolppa kallistuu, mutta oikenee ja tempaisee auton taaksepäin

Vetoköytenä on kaksinkerroin oleva vanha hamppuköysi ja keinokuituköysi.

5.5.2017

Mielen tuulimyllyt

Viime tiistaina ajelin Pohjois-Savosta Etelä-Savon kautta Keski-Suomeen. Runsaan sadan kilometrin matkan viihdykkeeksi radiossa soi Muistojen Bulevardi, jonka loppupuolen The Windmills of Your Mind sattui kirkonkylän läpiajon kohdalle. Tuttu kylähän tuo on, ja muistoja menneiltä vuosikymmeniltä nousi mieleen. Muutama talo on vielä paikoillaan.

Tässäpä voisikin olla tunnistuskilpailun paikka:

1. Kuka laulaa, ja millä kielellä?
2. Mikä kylä?

4.5.2017

Papanamaan kartta

Talvi on jo laannut riehumasta, kuten vanhassa kevätlaulussa osuvasti todetaan. Luonto on luonut lumipeitteensä suurimmaksi osaksi. Puutarhamme omenapuiden alla on vietetty syöminkejä. Omenat, joita syksyllä jätin luonnonsuojelullisista syistä keräämättä, ja omenapuun alimmat oksat ovat houkutelleet runsaasti kävijöitä yöpalalle. Voi olla, että sosiaalisessa tilanteessa on verkostoiduttu ja mahdollisesti luotu tulevaisuuteen tähtääviä suhteita ja yhteyksiä.

Edellisessä tarinassani mainostin tässä kuussa ilmestyvää aikakauslehteä. Odotin sen käsittelevän tiettyä mielenkiintoista asiaa. Elän kuitenkin toivossa odotellen kesäkuun numeroa.

1.5.2017

Aim bäk



Neljä kuunkiertoa huiskahti männä kirjoittamattomuuden tilassa. Tai muuta kyllä tuli kirjattua, mutta ei mitään tänne. Uskaltauduin nyt vappuna vilkaisemaan kuulumisia täältä. Monenkaltaista ihmettä ja kummaa on alkuvuonna tapahtunut. Kaiken lisäksi huomasin olevamme ensi kuun vaihteessa riemuylioppilaita, me jotka kahdestaan tätä kiinteistöä asutamme. Viisikymmentä vuotta on käsittämättömän pitkä tai lyhyt aika. Tuntuu ihan eilispäivältä, kun kesäkuun alussa vuonna 1967 kävelin Helsingin kadulla valkolakki päässä kohti pääsykoepaikkaa. Olin jäädä kuorma-auton alle, ja kuski huusi ikkunasta: - Varo, ettei lakkis likaannu!

Onhan se likaantunut, tosin muuten kuin yliajon seurauksena, mutta kummallisinta siinä on kutistuminen, vai olisiko pääni turvonnut. Jo monta vuotta sitten revin siitä hikinauhan pois, mutta pieni mikä pieni.

Tänään taas tavan mukaan olin soittamassa vappukonserttia Suomi 100-sävelten tahdissa. Suomalaisen musiikin lisäksi paikkakunnalla on pakko soittaa vappuisin ja usein muulloinkin Koivu-valssi, venäläistä alkuperää.

Meidän yhteissoittoprojektimme Kuusankosken soittajien kanssa etenee. Kappaleita on harjoiteltu erikseen, ja parin viikon päästä lauantaina on yhteisharjoituspäivä ja konsertti Mikkelin Kyyhkylän kuntoutuslaitoksen asiakkaille. Projektista löytyy lisää tietoa täältä.

Olen muuten antanut itseni ymmärtää, että toukokuussa ilmestyvää Terveys Apu-lehteä kannattaa lukea.