3.10.2016

Syyslomaa

Omaishoitajan lomapäivät, joita on kolme kuukaudessa, sattuivat tälle viikolle. Syysilma on kirkas, pihassa on vilkasta elämää; uusi sukupolvi on kesän aikana astunut täyttämään oravaeläimen tehtävät.  Vanhat, jotka ensimmäisinä tutustuivat vuoden alussa asennettuun syöttölaatikkoon ovat väistyneet. Uudetkin ovat oppineet avaaman pöntön kannen, ja tulevat kutsuttaessa paikalle, jos sillä tuulella ovat. Houkutteluhuuto on kimeällä falsetilla äännetty "tikutikutikutiku". En tiedä, mitä sanoja yleensä oravia kutsuttaessa käytetään, mutta tämä tepsii ainakin meillä.

Se tepsii myös talitintteihin, n, 5 yksilöön, jotka ovat lapsuutensa viettäneet pihan pensaissa. Ne ilmeisesti olettavat huudettavan tipua. Jos syöttöpaikan äärellä invaluiskan ylätasanteella seisoo hetken liikkumatta, eikä anna tarpeeksi nopeasti nokittavaa, tipu tulee hyppimään kengälle. Varpaille astuminen sen mielestä on tehokas keino saada tahtonsa läpi. Hääohjelmia seuranneena olen nähnyt saman rituaalin kakun äärellä.



Ensimmäisen lomapäivän kunniaksi tein lomamatkan. Ajoin naapurikaupunkiin, ostin poranteriä ja kävin kirjastossa, jossa etsin musiikkiosastolta käsiini Toivo Kuulan yksinlauluja. Vein kirjan sivupöydälle, sytytin pöytälampun ja kuvasin kännykällä Syystunnelman nuotit. Se on se, joka alkaa sanoilla: "Teit oikein ystävä ainoo". Vaikka nimittäin vietänkin lomaa, keikkaa pukkaa. Kunnan vanhusneuvosto järjestää keskiviikkona tilaisuuden, johon on tilattu soittoa puheitten lomaan. Hautaustoimiston edustaja mm. esitelmöi oman ammattialansa ja firmansa käytänteistä. Neuvoston tilaisuuksissa on kuulemma yleensä musiikista huolehtinut hanuritaiteilija, mutta nyt oli huilu katsottu paremmaksi.

Keskiviikkoiltana jatkuvat soittokunnan harjoitukset, joissa ryhdymme valmistautumaan ensi elokuun lopun tapahtumiin "Koskien kohinaa"-teemalla. Silloin kaksi koskipaikkakunnan soittokuntaa, toinen Pohjois-Savosta ja toinen Kymenlaaksosta panee hynttyynsä yhteen, ja soittaa itsenäisyyden aikana sävellettyä suomalaista kevyttä/viihde/iskelmä/renkutusmusiikkia ja käy juonnoissa läpi paikkakuntien historiaa. Valtioneuvoston kanslia lähetti sähköpostia, jossa kerrottiin hankkeen tulleen hyväksytyksi valtakunnalliseen Suomi 100-tapahtumaketjuun.

Alempi kuva on näkymä Varkauden Huruslahdelle. Jos kameraa vähän käännettäisiin vasemmalle, näkyisi nykyinen Stora Enso, entinen Ahlström, joka suomennettuna kertoo, mistä pitäjästä tuo omaisuusrikoksen niminen ruukkikylä on vuonna 1929 lohkaistu.

2 kommenttia:

  1. kavi
    on Sulla mukavasti vapaata aikaa täyttävä mielenkiintoinen harrastus tuo soitanta kaikkine valamistautumisineen, on on!

    VastaaPoista
  2. Hyvä rikosasiantuntija kariav ynnä toinen mokoma hikkaj

    Siinähän kiteytyypi Leppävirran ja Suomen kohtalonyhteyvvet samaan virkkeeseen :

    Varkaus on rikoksena molempien kohtalonyhteytenä.
    Leppävirtaan kohdistunut toki jo 87 vuotta vanhana tekona vanhentunut juttu.
    Mutta tekoa ei oo peitelty. Julkipantuna on jopa kartoissa ja matkaoppaissa.

    Mutta se Enson varastaminen Suomelta on tuoreempaa perua. Ja törkeä !
    Dopinghuijausten tapaan Vennäänmaa on peittelyllä yrittänyt häivyttää pahat tekonsa. Kutsumalla Ensoa Svetogorskiksi, paikkaseutu on ikään kuin muuttunut vanhaksi venäläiseksi kaupungiksi.
    Mutta kiitettävä nordiskt samarbete on kohottanut Enson entistä suurempaan arvoonsa, Isoksi Ensoksi.
    Eikä mahda mittään edes Putin !

    Säkkijärven polkka soimaan !!

    Ja Putlerin kiusaksi sitten Väärä vitonen !!

    VastaaPoista