Heinäkuu

Edellisen miestehtävän uimakuvan nuorempi mies esittelee tässä päivämäärää, jolloin vasta talviturkki heitettiin pois. Vuosi lienee 1957. Tuolla vuosikymmenellä oli käytössä hienoja kesäpaitoja, kuten kuvasta näkyy. Niissä ei ollut suurikirjaimisia tekstejä, kuten valitettavan usein nykyisissä asusteissa on laita. Olen ihmetellyt, miksi paidassa pitää lukea vaikkapa "mulkvisti" - näkeehän sen usein jo kantajastaan muutenkin, tai havaitsee lyhyenkin keskustelutuokion lopputulemana. Samoin Tallinnan Sadamamarketin käytävillä ihmetystä herättävät venäläisittäin murtavien kauppiaiden valikoimat: "Kiitos veteraanit"-paitoja, leijonakoruja ja myymälän puolella nostalgiset juomalaadut.

Kuva on otettu kellarin katolla. Kellarilla tarkoitetaan tässä elintarvikkeiden säilytystä varten rakennettua betonista valettua huonetta, joka oli turpeen ja muun kasvillisuuden peittämä kohoten ympäröivästä maanpinnasta parin metrin korkeuteen. Etuseinä, jossa ovi sijaitsi, oli suora ja sementtinen, sivuseinillä kasvoi mesiangervoa, sireenipensaita ja elämänlankaa. Takapäädystä oli helppo kiivetä katolle, joka kesäpäivinä oli erinomainen loikoilu- ja pilvientähystelypaikka. Takana oli myös hiekkakasa, jolle pystytettyjä rakennelmia oli hyvä pommittaa katolta kivillä. Tontti oli keväisin usein tulvan vallassa, ja kellarissa säilytettävät tavarat olisivat kastuneet tilanteeseen varautumatta.

Varsinainen kalenterikuva esittää heinäntekoa, helppoa kuin mikä. Oikealla näkyvä kääpiöhevonen vetää niittokonetta, kuvan keskivaiheilla haravoidaan ja lapotetaan. Lapottaminen tarkoittaa Länsi-Uudenmaan murteessa sitä, kun niitettyä heinää tai viljakasvia asetetaan maahan pystytetyn teräväkärkisen puuseipään ympärille kaksipiikkisellä suurehkolla haarukanoloisella työvälineellä. Heinän on tarkoitus pysyä puukepin ympärillä toisaalta tiiviisti maahan valahtamatta, toisaalta tarpeeksi ilmavasti, niin että kesäinen sää kuivaisi sen nopeasti, ja se voitaisiin viedä heinälatoon, kuten kuvan vasemmassa reunassa jo tapahtuukin. Sää on suotuisa, koska vasemmalla olevat laposet ovat jo huomattavasti vaaleammat kuin ne, joita vieressä pystytellään.

Lato näyttää kieltämättä sangen pieneltä, ja mieleen tulee, olisiko punainen rakennus kumminkin AIV-säiliö, johon heinää tungetaan tuoreeltaan ja kastellaan rikki- ja suolahappoliuoksella. Heinän väri viittaisi virtasen tekoon.

AIV on lyhenne menetelmän keksijä A.I. Virtasen nimestä, A IV-oluesta ei ole kyse. Kohtahan sitä saa muualtakin kuin Alkosta, arvelevat Sipilän Juha ja muut raittiuspojat.

Tuosta tulikin mieleeni, että huomasin nykyään olevan kaupan Auran A-olutta. Neljäänkymmeneen vuoteen en muista sitä nauttineeni. Ostin pari tölkkiä ja havaitsin tuotteen pehmeäksi ja kosteaksi lager-olueksi. Aurajoki on ainoa Suomen joki, joka on saanut nimensä oluen mukaan, kuten olen täällä ennenkin muistuttanut. Tiedän, että kun tarpeeksi usein toistelee järjettömiäkin mielipiteitään, ne kuulijan mielessä vähitellen muuttuvat totuuksiksi, kuten Brexitin yhtenä aiheuttajana mainittu EU:n direktiivi vain yhdenkokoisista kondomeista.