29.5.2016

B-puoli

Edellisen jutun kuvan kääntöpuoli on tässä. Kunnan koululaitoksen paperia on siinä käytetty epätarkoituksenmukaisesti sarjakuvan luonnosteluun. Ylhäällä olevasta mahdollisesti aurinkoa kuvaavasta keltaisesta kuviosta päätellen tarkoituksena lienee ollut jonkinaiheisen ulkoilmamaalauksen luominen. Ajatus on kumminkin siirtynyt mielenkiintoisemmille konteksteille. Merkittävä tapahtuma koulussamme oli vuonna 1958 tai seuraavana vuonna Ford-merkkisen poliisiauton vierailu pihalla. Tuo vierailu oli merkittävä sikäli, että autossa oli edessä 4 (neljä) pyöreää lamppua, siis kaksoisvalonheittimet, kuten teknisesti asia taidettiin tuolloin ilmaista. Myöhemmin siinä ei enää ollut ihmettelemistä, kun Mossessakin semmoinen varustus oli. Tässä on kuva Ford Fairlane 1958-mallisesta amerikkalaisesta poliisiautosta. Koulun pihassa käynyt muistutti enemmän kuitenkin väriltään ja varusteiltaan kunnan paperilla kuvattua.

Kuten edellisessä tarinassa mainitsin, en ole varma, olenko kääntöpuolen sarjakuvan ideoinut ja piirtänyt itse, saattaa olla, että se on ryhmätyö yhden Juhanin kanssa. Ai että meillä oli hauskaa koulussa, kun istuimme vierekkäin. Kolmannella luokalla Jussi joutui seisaaltaan sanomaan ääneen vähän väliä, että räkänokastakin tulee mies, muttei tyhjän naurajasta. No, Jussista tuli kunnanjohtaja, joka kuitenkin kesken työuransa joutui siirtymään tuonilmaisiin.

En muista, oliko poliiseilla muuta asiaa kouluun kuin tulla näyttämään uutta autoaan. Nykyäänhän poliisisedät ja -tädit käyvät yhtenään kertomassa lapsille, kuinka pitää elää ja kehittyä, ettei tulisi isona rosvoksi tai liikennegangsteriksi, ja se on hyvä se.

28.5.2016

Paukkurauta Red


Blogiystäväni hikkaj kertoo City-lehdessä julkaisemansa tekstin mukaan joutuneensa ahdinkoon liian moneen paikkaan nenänsä työntävän rangerin, Tex Willerin, tähden. Tex oli alkuperäiseltä nimeltään Killer, mutta joutui sitten siistimään nimeään, ja hyvä niin. Killeri on nykyään keskisuomalainen ravi- ja liikuntakeskus, ja vaikka Tex kova poika olikin ohjastamaan ja kannustamaan Dynamiittiaan, sopii ainakin suomalaiseen eksotiikankaipuuseen Willer huomattavasti paremmin - tuplawee ja silleen. Willerille ja muille Pecos Billeille ja Davy Crocketteille piti tietysti tarjota kotimaista vaihtoehtoa, joista yksi, jonka tekijästä en ole ihan varma, on seikkailemassa ylhäällä olevassa kuvassa. Sarjakuva on piirretty 1950-luvulla, kuten kaikki muutkin hyvät genrensä edustajat ennen suuria vesitysvuosia, piirtäjien vaihtumisia tusinaniiloiksi ja nimenomaan Willerin sivukoon kasvua yhden stripin korkuisesta normaalin muotoiseksi.

Muuten mitä tulee tuohon äskeisen kappaleen ranskalaisperäiseen sivistyssanaan, kuulin sen ensi kerran melkein viisikymmentä vuotta sitten yliopiston kirjallisuustieteen luennolla. Luennoitsijakin maisteli sitä varoen yrittäen selittää sen merkitystä - jotain parempaa kuin pelkkä laji se oli. Nykyisinä rappion päivinä kaikenmaailman räppärit ja tiskijukatkin sitä kuulemma käyttävät lähes täytesanana - itse en kuuntele räppiä, mutta parturissa olen lehdestä lukenut. 

Skannatun sarjakuvan lukemisen ja suhteellisen suoraviivaisten tapahtumien käsittämisen helpottamiseksi ovat seuraavassa tekstit, joista puhekuplat ranskalaisin viivoin, alkaen vasemmasta ylänurkasta päättyen oikealle alas.

Paukkurauta RED ja valkonaamioiden kopla
- Ovatko kaikki jo koolla?
- Jees

Myöhemmin
- Annan teille Coo Bill tehtäväksi tappaa Paukkurauta Redin

Sillä aikaa kapakassa
- Täyskäsi
- Red

- Mitä nyt aaih

- Tuolla häntä viedään

- Perään nopeasti!

Valkonaamioiden luona pystytetään hirsipuuta
- Katso hirsipuutasi Red

- Näet viimeisen kerran auringon laskun Red hah hah hah

Aamulla

- Onko tuomitulla mitään toivomuksia
- Painu hiiteen
Aiih
Bang

Zip zip zip
- Tässä aseesi
- Nyt heistä tuli selvä
ooh aah ahh
LOPPU

24.5.2016

Vielä kevät

Katselin ja hämmästelin sitä, mitä oli annettu.

23.5.2016

Patsaita maailmalta

Näissä kuvissa ja näissä tunnelmissa on esillä neljä paikkakuntaa maailmankaikkeudesta. Kolme ensimmäistä edellisen blogijuttuni lukijaa oli näiltä paikkakunnilta. Kahdessa olen käynyt, kaksi on vielä katsomatta. Kysymys kuuluu, mikä näistä ei ollut mainittujen kolmen ensimmäisen kävijän lähtöpiste?

Yhtä muistomerkin kohteista olen kätellyt ja jutellut mukavia, tosin arveluttavia, hänen kanssaan.

22.5.2016

4-kenttä

Suurenna kuvaa niksauttamalla
Niin monta vuotta olen ollut poissa julkishallinnon tehtävistä, että en tiedä, vieläkö kunnan- ja kaupungintalojen neukkareissa ja kuntaretkeilyn kohdelomahotellien kapsuissa konsultit jankkaavat nelikenttäsyndrooman ilosanomaa virkeäsilmäisille kuulijoille. Fläppitauluille vedetään sinisellä puolikuivalla huopakynällä ristikko, jonka rajaamiin kenttiin kehitellään uhkia, vahvuuksia, mahdollisuuksia ja mahdottomuuksia, ja hyvä niin. On tärkeää jokaiselle olla perillä siitä, missä mennään, jotta päästäisiin perille sinne minne mennään mahdollisimman pienillä tappioilla.

Päivän luontokuva esittää neljää kukkivaa kasvia pihassamme, ja kysymys kuuluu: Mikä niistä ei kuulu joukkoon? Oikeasta vastauksesta saa yhden pisteen, hyvästä perustelusta voi kertyä useita, ja perusteellisesta perustelusta, jossa mielellään saa olla mukana sana "Kanada", mahdollisesti runsain mitoin.

16.5.2016

Apukset

Vuodesta 2003 on meillä näemmä pidetty kirjaa tervapääskyjen tulosta. Päiväkirjamuistiinpanoista on tehty kuvassa näkyvä graafi (kuten nykyään kuulunee sanoa). Vasemmalla pystyakselilla numerot tarkoittavat toukokuun päiviä, ja vuosien ensihavaintopäivät näkyvät sinisen viivan pisteiden päällä. Voi olla, että kylällemme joku tervapääsky on päässyt huomaamattani livahtamaan jo aikaisemminkin, koska en ole toukokuun aikana suorittanut ympärivuorokautista tarkkailua. Tänä aamuna n. seitsemän aikaan yksi lintu viuhahti pihan yli sangen matalalla kylmässä tuulessa. Mitä lie miettinyt Suomen kesästä. Naapurissa kadun toisella puolen on kerrostaloja, joiden räystäiden alla Apus apus-yhdyskunta pesii. Kesäpäivinä kuuluu niiden kirskutus (tervapääskyt on luokiteltu kirskulintuihin tai kiitäjälintuihin, tästä käyttämäni verbi) aamuvarhaisesta iltamyöhään.

Kesäkeleistä puheen ollen pistäydyin lauantaina tätini 95-vuotissyntymäpäivillä Länsi-Uudellamaalla. Lähtö aamulla kello 10 suhteellisen lämpimässä auringonpaisteessa. Lahdessa alkoi sataa. Mäntsälästä käännyin oikealle kohti Lohjaa ja kovempaa sadetta. Synttärit olivat onneksi sisätiloissa, eikä ollut kovin pitkä matka juosta autosta pois ja myöhemmin takaisin. Paluumatkalla sade lakkasi Mikkelissä. Tulo kotiin illalla klo 21 kuivassa kelissä. Iltapäivälehden nettisivun sääkartta piti paikkansa.

10.5.2016

Ainon päivä

Kun aloitin kohdun ulkopuolisen elämäni, ensimmäisiin kuulohavaintoihini kuului naisten esittämä laulu. Äitini ajatteli, että kaikkia tietystä suunnasta saapuvia tervehditään Pieksämäen kauppalan puusairaalassa sillä keinoin. Selvisi kuitenkin, että eräs kätilö vietti nimipäiväänsä ja esitys olikin suunnattu hänelle.

No, kovin raskas pettys se ei kuitenkaan ollut. Ylitse siitä on päästy.

Lisää aiheeseen liittyvää löytyy täältä.

5.5.2016

Talviturkki heitetty



Talviturkin heittämisellä tarkoitetaan ylejään (savoa, tark. yleensä) ensiuintia talven jälkeen luonnon kosteikoissa. Avanto- ja allasuintia ei lasketa. Turkki on ollut pinnalla viime päivinä ja aikoina. Pilkataanhan siellä presidenttiä, harkitaan viisumivapautta ja tänään lähti pääministerikin ns. läiskimään.

Turkkiasiaan liittyy myös päivän eläväkuva, siinä jo kahdesta aiemmasta spektaakkelista tuttu veikko esittelee kesäasuaan harmaan turkin heitettyään. Kumpaistakin korvaa koristaa vielä pari karvaa jäänteinä pitkistä tupsuista. Toinen laatikon kantta kopsauttava lajitoverinsa hikoilee vielä täydessä talvitämmingissä, aika takkuinen toki on jo hän.

Lukijalle herää kysymys, miten niin veikko? No, sisko se ei ole. Kun pääsee läheltä katsomaan sitä sen venytysasennossa laatikolle, asia selviää. Koolla ei ole väliä, vaikka Helsingin Taidehallissa viikonloppuna avautuva näyttely toisin vakuuttaisikin.

4.5.2016

Hajanaisia huomioita aikamme kuvastimesta

Kevään 1:nsimmäiset Kasslerit. Nam!
Tänään istuin auringossa. Jos ihan tarkkoja ollaan, kuitenkin sopivan välimatkan päässä siitä. Päivän terveysruokakuva on otettu n. metrin päästä istuinpaikastani metalliritilällä, joka johdattaa keyellä nousukulmalla pari 90 asteen käännöstä tehden pihamaalta asuntomme ovelle. Grillin alusta on siis paloturvallinen.

Siinä istuessani ja omaishoitajan kuukausilomaa viettäessäni mietin syntyjä syviä, jos mataliakin.

No, jätetäänpä Putin ja NATO-selvitys sekä Trump rauhaan ja kuullostellaan, mitä tapahtuu savolaisessa lapsiperheessä uamusella:
(Tulkinnat ovat lukijan vastuulla, ja jos ääneen luet, kuulijan)

- Mihinkä isi män?
- Se män liiteriin.
- Mittee sinne?
- Hakkoo puita.
- Mittee se niitä tuas hakkoo, öylössäpäevänähän se hakkas?
- Ei ku se hakkoo niitä sisälle, lämmitettää uun ja tehhään kalakukko.
- Kuka se vie minut päeväkottiin tännää?
- Äet vie ja isis hakkoo sinut iltasella.

2.5.2016

Toukotonttu

Taiteilija on itsekin ihmeissään, miksi keväiseen maisemaan on sijoittanut ilmiselvän(?) joulutontun. Tonttua tarkasteltaessa merkille pantavaa on keväisestä säästä huolimatta - vaikkako ehkäkö siitä johtuen - nyrpeähkö ilme; onhan hän toki talviseen viitekehykseen liitettävä olento. Tulevaisuutta on paha mennä ennustelemaan, mutta paljastanpa nyt kuitenkin, että sama henkilö esiintyy myös kesäkuun kuvassa.

Maisema on muutoin perin samankaltainen kuin huhtikuussa, puron rannalla vain ovat rentukat puhjenneet kukkaan, koivu saanut lehden ja vesimylly mennyt virran mukana. Lämpimältä vaikuttavasta säästä huolimatta taustan kartanon savupiipuista syöksee taivaalle summamäärin pienpartikkeleita yliopistojen professorien kiisteltäviksi puulämmityksen eduista ja haitoista.