Haikeaa huhtikuuta

Olen kunnostellut huollon tarpeessa olevaa soitintani ja soitellut sillä vanhaa musiikkia. Kappale videolla on muutaman sadan vuoden takaa, soittimen ovat japanilaiset huilusepät tehneet 1970-luvulla. Soittaja sijoittuu ikänsä puolesta näiden väliin.

Huhtikuu on kuukausista julmin, totesi T.S.Eliot. Voihan se olla, mutta sopivalla musiikilla sitä voidaan myös haikeuttaa. Soittajan hyviin tapoihin ei kuulu pyydellä anteeksi huonoa äänitystä ja muita virheitä esityksessä. Ennen tämän julkaisua meilasin säveltäjälle ja kysyin, käykö tämä esitys päinsä. Vastausta ei tullut, joten mielsin vaikenemisen myöntymisen merkiksi. Äänitys on tehty läppärin ääressä, ja yhdellä ohjelmalla on sitten lisätty kaikua esiasetuksella "large room", jota on kasvatettu vielä muutamalla neliömetrillä.

Kuva rakentuu soiton aikana kubismista vaahteran kevätsateiseen oksaan.

Lämpöputki

- Useiden viikkojen lämpöputki! Näin hehkuttivat lööpit pari päivää sitten markettien lehtitelineissä. Äsken mennessäni hakemaan lisää puita uuniin ohitin puhtaassa uskossa ja luottamuksessa ulos kannetun pallogrillin. Valkeat pisteet siinä eivät ole tuhkaa.

Sanotaan, että on hyvä, jos putken päästä näkyy valoa, mutta entäpä, jos ei näy koko putkea?

Eilen sattui kotipitäjäni kautta kulkevalla valtatiellä tuhoisa liikenneonnettomuus. Viitostie Leppävirran pohjoisrajalta Varkauteen saakka n. 50 kilometrin matkalta on kapea kaksikaistainen ja ympäri vuorokauden vilkkaasti liikennöity.

Luin uutisen onnettomuudesta Ilta-Sanomista ja Iltalehdestä eilen illalla sen jälkeen kun sain kaksi tarkistussoittoa, olinko kotona vai autoilemassa. Henkilöauto oli siirtynyt väärälle kaistalle ja törmännyt nokikkain vastaantulijaan; kaksi kuollutta ja useita loukkaantuneita muissa tilanteeseen joutuneissa autoissa.

Ilta-Sanomiin oli heti ilmestynyt monta kommenttia liikenneasiantuntijoilta, joita tässä maakunnassa näyttää riittävän. Syynä onnettomuuteen tiedettiin olevan ainakin:
- alinopeutta ajavat, joita hyvät autoilijat voivat ohitella turvallisesti, mutta kokemattomat näistä oppia ottaen törmäävät vastaantulijoihin
- liikenteenvalvontakamera, joka näkyy onnettomuuskuvassa on aiheuttanut hätäjarrutuksen, ja auto on suistunut väärälle kaistalle
- paikallisen "kepulandian" päättäjät, jotka kahvikupin ääressä hoitavat asioitaan eivätkä saa valtion tietä kuntoon, vaan haluavat kaavoittaa kirkonkylän ranta-alueen omakotitonteiksi
- nastarenkaat kesäkelillä
- keskikaiteen puute

Edelleen kirjoitetaan yleisen nopeuden tällä tieosuudella olevan 150 km/h, ja joku eteläisen Suomen asukas kauhistelee savolaista liikennekulttuuria, kun taas paikallista hirvittää etelän bemarikuskien valojen vilkuttelu ja kiire pohjoiseen ja takaisin.

Suuri osa kommenteista on toki omaisten suruun osaaottavia, joihin tietysti yhdyn.

Minä ja Harrison

Katselin sunnuntai-iltana telkkarista dokumentin The Beatles-yhtyeen sihteeri Freda Kellystä; mielenkiintoinen kooste uutta ja vanhaa materiaalia ja nuoruuteeni liittyvää musiikkia. Ohjelman alkuminuuteilla väläytettiin kuvaa George Harrisonista Anglian nokalla. Heti ohjelman päätyttyä ryhdyin kelaamaan sitä edestakaisin Ylen Areenassa ja löysinkin sieltä sen. Kuva löytyi myös Googlettamalla "George Harrison Anglia". Omasta arkistosta löytyi myös kuva Anglian nokalla istuvasta tyypistä. Hämmästyttävää on, että en ole ennen nähnyt tuota Beatlen kuvaa, joten oma 1960-luvun poseeraukseni ei ole saanut siitä vaikutteita.

Tässä molemmat Anglia-miehet ovat samassa kuvassa, vasemmalla oleva keskisuomalainen rantamaisema yhdistyy oikeanpuoliseen brittipuistoon. Georgen auto on de Luxe-mallia, kromattu etusäleikkö ja kromilistat kyljissä sekä lamppujen kehyksissä. Suomeen tuotiin etupäässä riisutumpaa versiota, moottori oli kuitenkin sama, joko 1000- tai 1200-kuutioinen.

Omaa Anglia-kuvaani olen julkaissut täällä ennenkin, kuten esimerkiksi viisi vuotta sitten aprillin merkeissä.

Huhtikuun Vihuri

Alkavan kuukauden kalenterikuva esittää nuorukaista kevätaskareissa. Vesi virtaa jyrkähköä uomaa pitkin yläoikealta alavasemmalle. Keskelle virtaamaa on rakennettu pieni vesiratas, kuten maalaisnuorukaisten kevätaskareissa kuutisenkymmentä vuotta sitten tapana oli. Vuodenajan luontoelementtejä ovat lumen alta paljastuneet kivet, lehdetön koivupuu ja osittain kissoittunut, osittain jo keltakukkainen auringon ensikeväthehkujen haasteeseen vastaava pajupensas, jonka säteettäinen rytmi toistaa vesirattaan rakennetta.

Horisontin takaa kurkistavan suurehkon auringon on ohittamassa tähtimoottorinen hävittäjä- tai harjoituskone. Jälkimmäinen tuntuisi todenmukaisemmalta, ja mikäli tarkennusta vaaditaan, asiantuntijan arvio Suomen olosuhteet huomioon ottaen olisi Valmet Vihuri, kotimaista valmistetta - brittiläistä Blenheim-pommittajan vanhaa ja vaihtoehtojen puutteessa käytettyä Bristol Mercury-moottoria lukuunottamatta. Vihureita rakennettiin paljon, ja osittain myös tästä syystä niille sattui paljon onnettomuuksia, jotka toivat konetyypille negatiivista julkisuutta. Piirroksen koneen sivuvakaajan kaareva muoto Vihurin suoraviivaisemmasta poiketen tuo mieleen amerikkalaisen P 38 Thunderboltin, jonka ohjaamokupla tosin oli kauempana koneen keulasta, kuten asian laita tarkalleen ottaen oli Vihurissakin. Myös tarkalleen ottaen koneen värityksessä on käytetty taiteilijan vapautta. Samoin voi listata siipien nuolimuodon otetun käyttöön vasta suuremman nopeuden saavuttavissa suihkukoneissa. Tarkoituksellista kubistista yhtäaikaista näkökulmaa koneeseen tuskin on tavoiteltu, vaikka runko ja korkeusvakaaja on kuvattu suoraan sivulta ja siivet sitävastoin hieman yläviistosta. Siirtämällä ohjaamon kuomua hiukan alemmaksi, kuvaamalla se ja korkeusvakaaja samasta kulmasta kuin siivet, tulos olisi ollut pienellä muutoksella realistisempi, varsinkin kun tähtimoottorilla varustettu lentokone on etuosan poikkileikkaukseltaan pääsääntöisesti pyöreä. Kansakoulun alaluokan opettaja, joka tässä tapauksessa oli Karjalan Salmista evakoitunut neiti-ihminen, liikunnallinen ja CZ-moottoripyörällään ajeleva, ei - varmaankin aivan viisaasti - puuttunut lentokoneen kuvaustapaan.

Kaikkea teknistä täsmällisyyttä ei toki alle 10-vuotiaan tuotoksista voi vaatia. Kuvan sommittelu on kuitenkin tasapainoinen. Tekniikan maailmaan liittyvät kohteet - lentokone, vesiratas ja kaarnalaiva - muodostavat kolmion, kuten myös luonnon elementit - aurinko, pajupensas ja koivu. Henkilöfiguuri yhdistyy värien kautta teknisiin elementteihin, mustat housut vesirattaaseen, punakuvioinen pusero ja punainen lippalakki lentokoneeseen ja kaarnalaivan purjeeseen. Värien käyttö muuten on vaatimatonta, olisivatko liidut vähissä, vai onko vain tärkeimmät kohteet haluttu korostaa? Lyijykynäviiva on vedetty varmalla kädellä sekä lentokoneen että koivun yksityiskohdissa.

Kekseliäs keino välttyä konstikkaasti kuvattavan koivun tyven esittämisestä on rajata koulupiirustuksen vasempaan alanurkkaan sijoitettava signeeraus eräänkaltaiseksi nimikyltiksi, jonka takaa puu näyttää kasvavan ilman, että sen juuristoa tai muuta maan pinnalla näkyvää monimutkaisempaa detaljirakennetta olisi tarvis piirtää. Lehdettömän puun valkea runko mustine kuvioineen ja haarautuvine oksineen on jo sinänsä kunnioitettava kuvattava. Signeerauksen rajaava vihreä, jota luonnollisestikin huhtikuussa on luonnossa näkyvillä vielä perin niukalti, tuodaan kuitenkin puhkeavan kevään symbolina tällä keinoin esille.

Aikaisempiin kuluvan vuoden kalenteritaidepohdintoihin voi perehtyä täällä.