Käkönen lie jo tänä keväänä jossain kukahdellut. Itse en ole sitä kuullut vielä. Käkeä enemmän mielenkiintoni kohdistuu tervapääskyihin (Apus apus), joita odottelen näinä päivinä, jos aikataulussaan ovat. Kylmä sää ja itikoiden suppeahko esiintymistiheys voivat saapumista viivyttää.
Käen ääntelyä on musiikissa imitoitu jo ammottavista ajoista lähtien. Olen tähän liittänyt kolme esimerkkiä käkiterssin käytöstä taiteellisen ja viihteellisen säveltaiteen genreissä.
Ylimpänä on suosikkiklarinettikappaleeni Saint-Saënsin Eläinten karnevaalista. Klarinetinsoittotaitoni on sangen puutteellinen, mutta tuon osaisin kyllä tulkita.
Seuraavana on Kielin Turpahöylänystävien yhdistyksen esitys ruotsalaisesta Käkivalssista. Tempo voisi olla nopeampi, mutta soittajien iän huomioonottaen siinä on jo eletyn elämän tuomaa arvokkuutta, kuin kanavan läpi lipuvissa laivoissa. Huomattakoon ryhmäkuri, joka velvoittaa pitämään soittimen suun tuntumassa, vaikka juuri sillä hetkellä ei tarvitsisi tuottaa ääntä. Tämän puhaltajat usein unohtavat ja heiluttelevat pillejään miten sattuu. Tasa-arvon vuoksi myös rouvilla on solmio.
Eräs vanhempi kunnallinen virkamies opetteli illanviettoon huuliharpun soittoa, ja teki paperille nuotit: "ime, puhalla, puhalla, ime, ime, puhalla..."
Kolmantena on Mike Oldfieldin, monipuolisen musiikkimiehen, Käkilaulu.
Hyvijä kipaleita kaekki.
VastaaPoistaJa oljhan se Takkääninkin (Daquin) käk mukava kipale kansa.
Urkuloella on meleko heleppo matkija käkkee. Laettaa vuan huiluiänjkerran piälle ja sinne sekkaan vuan kukahtelloo kun kerkijää kun vaekka omasta piästään tekköö alakusoettova Suv'virteen.
En ou vielä käkkee tiällä loonaassakkaan kuulluna, vielähän tuon pitäsj puoljtoesta kuuta kukahella, vuan nyt luulen jotta sitä kehtuuttoo, kun männöö aeka hööhenijä pörhistellessä jotta tarkenisj.
Mikä ettei alakusoettoon, vuan kääpihän se ite virteenni: ...tuas siunaustaan suopi jo lämpö aaringon, (kukkuu), se luonnon uuveks luopi, sen kuhtuu elohon (kukkuu).
VastaaPoista