Keraamiset kulkuneuvot

Päivän taidekuvana on sveitsiläisen Rudolf Kollerin (s.21.5.1828) kuva alppitiellä rynnistävistä Gotthardin postivaunuista. Lehmälauma on siinä jäädä kulkuneuvon jalkoihin ensimmäisen luokan lähetysten toimituksen tiimellyksessä. Kuva, joka on Wikipediasta, suurenee näppäämällä.

Nykyhetki vähempivuoristoisessa pohjoisen Savon maakunnassa on sujunut rauhallisemmin. Sadetta piti pidellä koko aamupäivä, mutta nyt näyttää jo vähän paremmalta.

Kulkuneuvoista puheenollen seuraavassa tänäinen puhelinkeskustelu dramatisoituna:

Puhelin soi, nainen vastaa:
- Niin?...jaa, onko se semmonen tavallinen niinku meillä? ...ai keraaminen... kyllä te sen osaatte sammuttaa... joka käytön jälkeen pitää putsata, muuten tehot vähenee...
Mies: - Onko ne ostannu uuden auton?
Nainen nauraa puhelimeen: - Isä luulee, että te ootte ostannu uuden auton...

No, keraaminen liesi se oli. Keraamisuutta liittyi yhteen meidän kolmesta Citroën Visasta. Kun sitä kerran huollettiin katsastusta varten, huoltomies koputteli helmapeltiä ovien alapuolella, ja katso, syntyneestä reiästä valui valkeaa jauhetta, joka kovettuneessa muodossaan oli pitänyt peltiä ehjän näköisenä.

Ilmameren valtiaat

"Sumer is icumen in" soittaa yhtye instrumentaalina 1200-luvun englantilaista kesä- ja käkilaulua. Aikaisemmassa käkimusiikkijutussani mainitsin mielenkiintoni käkeä enemmän kohdistuvan tervapääskyihin, ja tänään ne näin kiitävän taivaalla. Kesä on tullut.

Muutakin lentotoimintaa on tonttimme yläpuolella suoritettu. Parisen päivää sitten seudulle saapui muutama varis raakkumaan, ja siitäkös paikalliset harakat raivostuivat. Tänään on ilmataisteluja käyty tuntikaupalla. Harakkalaivue lentää uskomattomalla vauhdilla harmaatakkisen tunkeutujan perässä, eikä epäröi hyökätä takaa-ajettavan pakosyöksyjen perään. Raakkuminen ja räkätys on kuin hävittäjäkoneiden aseiden sarjatulta runsaat 70 vuotta sitten.

Jutun otsikko on lapsena saamani kirjan nimi. Siinä kerrottiin joko lentokoneista tai linnuista, kirja on hävinnyt, en muista, kummistako oli kyse. (Katsoin netistä, lentokoneistahan se kertoi.)

Veljet keskenään

Woody Herman (s.16.5.1913) oli klarinetisti, saksofonisti ja orkesterinjohtaja. "Four brothers" on yksi hänen tunnetuimmista kappaleistaan, säv. Jimmy Giuffre v. 1947. Siinä esiintyy kolmesta tenori- ja yhdestä baritonisaksofonista muodostettu nelikko, jotka soittavat yhteen ja erikseen. Alla oleva video esittelee musiikin menon mukavasti. M.A.Numminen tarttui uusrahvaanomaisine jazzorkestereineen tähänkin biisiin perusteellisen sanoituksen kera. Puhaltimet on korvattu mandoliinilla, viululla ja haitarilla. Nummisen sanoja hyödyntävän esityksen tekee Werner Bros-yhtye. Nummisen sooloilun sijasta porukka vetää stemmalaulua alkuperäisen soundin kuuloisesti. Keskisuomalaisen pitäjän saha- ja asemakylässä vuosittain järjestettävä musiikkitapahtuma on suurelta osaltaan näiden veljesten aikaansaannosta.

Käkitutkielmia

Käkönen lie jo tänä keväänä jossain kukahdellut. Itse en ole sitä kuullut vielä. Käkeä enemmän mielenkiintoni kohdistuu tervapääskyihin (Apus apus), joita odottelen näinä päivinä, jos aikataulussaan ovat. Kylmä sää ja itikoiden suppeahko esiintymistiheys voivat saapumista viivyttää. Käen ääntelyä on musiikissa imitoitu jo ammottavista ajoista lähtien. Olen tähän liittänyt kolme esimerkkiä käkiterssin käytöstä taiteellisen ja viihteellisen säveltaiteen genreissä. Ylimpänä on suosikkiklarinettikappaleeni Saint-Saënsin Eläinten karnevaalista. Klarinetinsoittotaitoni on sangen puutteellinen, mutta tuon osaisin kyllä tulkita. Seuraavana on Kielin Turpahöylänystävien yhdistyksen esitys ruotsalaisesta Käkivalssista. Tempo voisi olla nopeampi, mutta soittajien iän huomioonottaen siinä on jo eletyn elämän tuomaa arvokkuutta, kuin kanavan läpi lipuvissa laivoissa. Huomattakoon ryhmäkuri, joka velvoittaa pitämään soittimen suun tuntumassa, vaikka juuri sillä hetkellä ei tarvitsisi tuottaa ääntä. Tämän puhaltajat usein unohtavat ja heiluttelevat pillejään miten sattuu. Tasa-arvon vuoksi myös rouvilla on solmio.

 Eräs vanhempi kunnallinen virkamies opetteli illanviettoon huuliharpun soittoa, ja teki paperille nuotit: "ime, puhalla, puhalla, ime, ime, puhalla..."
Kolmantena on Mike Oldfieldin, monipuolisen musiikkimiehen, Käkilaulu.

Mikä biisi?

Soittajilla on joskus tapana arvuutella toisiltaan musiikkiin liittyviä kysymyksiä. Ainakin tämä biisi on tullut joskus esille keskinäisissä keskustelutilaisuuksissa harjoitusten lomassa. Oopperasta tässä on kahdeksan ensimmäistä tahtia. Koko partituurin sisällyttäminen olisi ollut työlästä, joten äänessä on vain fagotti, joka soittaa sitä, mitä sille tyypillisimmin on varmaan eniten kirjoitettu. Oopperaan liittyy tuote, joka vaarantaa sinun ja läheistesi terveyden. Lisäksi siinä esiintyy henkilöitä, joiden ammattitoveri on eräs Laitinen. 

Toukokuun kymppi

Hyvää äitien- ja Ainon päivää. Toistan itseäni, ja ohjaan lukijat tästä linkistä muutamaa vuotta taaksepäin. Bratislava on tekstissä muutettava Ostravaksi, muuten pitänee paikkansa.

Valkovuokot kukkivat, tervapääskyt saapunevat runsaan viikon päästä, ja ensimmäisiin syksyn lumisateisiin on puolisen vuotta.

Ratkaisu edelliseen

Edellisessä jutussa arvuuteltiin telttakatoksen rikkinäisen metalliosan uutta käyttötarkoitusta. Kuvasta se käy ilmi.

Testattuani peräkärryn jarruvalot vein kompostointialueelle risuja, piikkisiä orapihlajia, lehtikuusen oksia ym. Paluulastissa oli isoja puupölkkyjä, jotka mielestäni kuuluvat paremmin keittiön uuniin lämmöntuottajiksi kuin kompostiin silputtaviksi.

Arvatkaa ellette tiedä.

Otsikkoimperatiivi esiintyi joskus viime vuosisadan puolivälin tienoilla jonkin aikakausilehden viihdepalstalla. Se oli sitä aikaa, jolloin lehti-ilmoituksissa ja muissa mainoksissa teititeltiin lukijaa, tyyliin: "Älkää tappako vaimoanne liialla pyykinpesulla, vaan antakaa pesukoneemme tehdä tämä likainen työ."

Vappuaattona lumen sulamisen jälkeen otetussa kuvassa on luonnonmateriaalien lisäksi kierrätysmateriaalista valmistettu tarvekalu. Kalu on kevytmetallia, ja sen alkuperäinen funktio on ollut tukea osaltaan kankaalla verhottua oleskelutilaa pihlajan alla. Katoksen kohtaloksi koitui syksyn märkä lumi ja runsas marjasato, jotka yhdessä romahduttivat rakennelman ja katkoivat metalliosat.

Arvoisa lukija, arvatkaa kuvan esittämän kapineen nykyinen käyttötarkoitus. Vihjeinä kerron, että se liittyy hiljentämiseen ja viestintään seuraajille.

Esineen mittoja en kerro, katsoja voi verrata suhteita kuvassa näkyviin voikukanlehtiin ja sinisiin kevätkukkiin.