Aikamoista vauhtia vuodet vierivät. Vuoden 1955 ensimmäisenä päivänä muistan mummin kysyneen, että joko vuosi kirjoitetaan kahdella viitosella. Kysyjä täytti sinä vuonna myöhemmin 60 vuotta. Suomen kansakoululaitos otti syksyllä huolehtiakseen alkuopetuksestani. Osasin lukea jo kouluun mennessäni, mutta virkkaus oli vaikeaa, en osaa sitä vieläkään. Virkkaamani reikäinen pannulappu ei olisi suojannut sormia kuumuudelta.
Jos ajatellaan ajan kulua parikymmentä vuotta taaksepäin vuodesta 1955, ollaan jo ihan muinaishistoriallisten vaiheiden vaiheilla. Jos ajatellaan ajan kulua parikymmentä vuotta taaksepäin vuodesta 2015, ollaan ihan nykyajassa, vai?
Tammikuuta esittävä kuva on sivustolta
fromoldbooks.com
kavi
VastaaPoistaHyvää Tätä!
Yhtä tumpeloita olemme: ikuisesti mielessä kansakoulun kolmannen luokan siniset tumput paksulla virkkuukoukulla vääntämäni - peukalontöpsyuloke osui jonkin muun sormen paikkeille.
Soittamisessa moinen lapsus taitaisi olla vielä suurempi elämysvirhe.
Minä tein koulussa patalapun samoihin aikoihin, mutta kutomalla. Työ edistyi kovin hitaasti, koska jälki ei ollut opettajan mielestä tarpeeksi hyvää ja hän purki pois sitä mukaa kuin minä sain kudottua. Toisaalta opettaja kutoi siihen itse lisää. Ei varmaan olisi muuten tullut ennen kevättä valmiiksi.
VastaaPoistaMinun patalappuni piti olla neliskulmainen ja kymmenen (?) senttiä kanttiinsa. Kun ensimmäinen rivi oli valmis, piti viivottimen kanssa näyttää opettajalle. Kudos oli harvaa ja lanka paksua, niin hyvinhän se venyi mitatessa. Mukavampaa tekstiilikäsityötä oli vohvelikankaisen ruokaliinan koristelu.
VastaaPoista