Tuuli antaa kyytiä vaahteranlehdille, pudottaa puusta ja sitten lakaisee uuteen paikkaan. Pihaorava on pukua vaihtamassa. Harmaa turkki on tekeillään. Edellisen jutun kuvan keskiosan keltaisessa riippaoksaisessa lehtikuusessa käy asioimassa hän. Reitti kulkee kotikuusesta omenapuita pitkin. Lehtikuusessa on myös mustarastaan pesä, jonka asukkaat maistelevat omenia. Vain parhaat ja suurimmat heille näyttävät kelpaavan - kokonaan ei kuitenkaan syödä - korkeintaan puoliksi. Muut rastaat ovat jo häipyneet, nämä mustat aikonevat pistää kampoihin Savon talvelle, näin ainakin edellisinä vuosina.
kavi
VastaaPoistateijjän Paratiisissa paremmat eväät kuin meijjän - oravat häipyivät tammenterhojen myötä.
Eihän meillä mittään tammia täällä... Sembramäntyjä on pihassa pari, ja käpyset maistuu kurreille keväästä lähtien. Putinin puolelta syksyisin tiedustelulennoille saapuu pähkinähakkeja. Laulutaito häviää kyllä harakoillekin.
Poistakavi
Poista'...pähkinähakkeja. Laulutaito häviää kyllä harakoillekin.'
Sitten sympatisoinkin täst'edes hakkeja, koska - sattuneesta syystä* -tunnen myötätuntoa ja häpeää. Ja meilläkin oikeutensa lauluun!
*ks. kommenttiosuus: http://aijablogi.wordpress.com/2013/10/07/lahjakkuus/
No... eihän ne linnut oikeesti laula, joku vaan on keksinyt niiden ääntelylle tuommoisen termin. En minäkään koskaan saanut laulusta seiskaa parempaa, soittohommat tuli sitten jotenkin siitä huolimatta. En laula missään julkisesti, paitsi kerran, kun yhdessä kesätapahtumassa oli kunnan virkamiehiä haastettu karaokekilpaan luottamusmiehiä vastaan. Arvostelu tapahtui yleisön huutoäänestyksellä, joka mitattiin desibelimittarilla. Eturiviin olin pestannut lapset kavereineen (suurin osa n. 10-vuotiaita poikia). Kun äänestyksen hetki koitti, mittari pomppasi heti punaiselle. ja voitto tuli. Laulu oli "Delila":)
Poista"Ehkä se itkee, ehkä se nauraa, ehkä se lintu muuten vain laulaa."
(Pelle Pelottoman vastauksen kaikkiin kysymyksiin osaava kone, Aku Ankka)