Matkakertomuksia XII

Texas, vaikka suuri osavaltio onkin, jäi hieman vähemmälle huomiolle lautapelinkehittelymatkallamme. Pohjoisesta takaisin palatessamme päätimme poiketa vielä siellä Oklahomasta käsin. Reittimmehän lähti aikoinaan Alaskasta länsirannikkoa alas ja itään, kunnes matkailemme idässä taas pohjoiseen - aina Maineen - josta taas käännymme alas ja kohti länttä.

Texasin itäinen naapurivaltio on Louisiana, osa 2140000 neliökilometrin alueesta, jonka Napoleon myi Yhdysvalloille vuonna 1803 n. 234 miljoonalla nykyarvon dollarilla. Ranskalaisvaikutteita on paljon nähtävillä. Pääkaupunkikin on nimeltään Baton Rouge, eli Keppi Punainen.

Matka- ja pelinkehittelykumppanini Mutt on louisianalaista kreolisukua, kun taas Jeff on kotoisin Minnesotasta. Peliyhtiö on palkannut heidät hakemusten perusteella. Keskustelimme suuresta ohjelmistokaupasta, jonka suomalaiset vastikään olivat tehneet. Meidän lautapelihankkeellamme tuskin pystymme tienaamaan semmoisia rahoja, mutta Mutt ja Jeff, kuten aikaisemmatkin tapaamani firman miehet pitävät ajatusta kuitenkin toteuttamiskelpoisena - tuskinpa he muuten olisivat valmiita kuljettamaan minua ympäri Yhdysvaltoja.

Kuten osassa VIII mainitsin, pelin säännöt ovat vielä kehittelemättä. Olemme saaneet aikaan pelilaudan pohjan Arizona-New Mexicolle ja Louisianalle. Perusajatus on edetä valtiosta toiseen määrätyssä järjestyksessä käyttäen rajojen ylityksiin arpanopan määrittelemiä reittejä. Afrikan tähden tapaan etsitään, löydetään ja menetetään rahaa ja arvoesineitä.

Ruoatta ei vähintään moniviikkoinen matkanteko suju, ja asiaan kuuluukin tutustua paikallisiin ruokiin, jos vähän juomiinkin, juominkiin ei niinkään.

New Orleansissa tutustumme muutaman kymmenen taalaa maksavalle ja kolmisen tuntia kestävälle ravintolakierrokselle, joka esittelee paikallisia makuja. Gumbo, joka sisältää katkarapuja tai kanaa ja louisianalaiseksi "pyhäksi kolmiyhdeksi" kutsuttuja vihanneksia: selleri, paprika ja sipuli, kuuluu ilman muuta asiaan.

Keskustelemme Louisianan historiasta. Mutt tietää kertoa suurten jokien suvantoalueiden - bayou -  synnyn. Esimerkiksi Bayou Teche sai alkunsa, kun valtava jättiläiskäärme intiaanisoturin surmaamana kiemurteli kuolinkamppailussaan. Uskomme tarinan todenperäisyyteen.

Uudempaa historiaa edustaa New Orleansin Storyville-alue. 1800-luvun alussa muuan kunnallispoliitikko Story oli huolissaan kaupungissa rehottavasta valvomattomasta prostituutiosta. Hänen mukaansa sai nimensä punaisten lyhtyjen rajattu korttelialue, jossa sijaitsi monia "sporting house"-palvelutaloja. Talot palkkasivat töihin myös muusikoita, ja jazzin voittokulku sai uutta potkua.

Jutun alussa on hahmotelma Louisianasta, tässä vähän pitemmällä olevat Arizona ja New Mexico. Liikkumissääntöjä: Kalifornian rajalta Arizonaan pääsee heittämällä nopalla 3, 4 tai 5 vastaavasti numeroituja teitä pitkin. Kun Arizonassa on hankittu tai menetetty omaisuutta tarpeeksi, siirrytään keltaiselle raja-alueelle. Siellä ensimmäinen noppaluku määrittää, mitä reittiä raja ylitetään. Sama toistuu New Mexicosta Texasiin mentäessä. Sininen linja on lentoreitti, jonka käyttäminen tietyssä tilanteessa on mahdollista, keltaiset nuolet siirtävät pelinappulan välittömästi taaksepäin tai Meksikon rajalle, jossa on vaaroja tarjolla...

Innokkaat pelimiehet/naiset voivat luvallani tulostaa kuvan paperille ja testata liikkumista. Sääntöjä päivitetään seuraavissa katsauksissa.