Kanadan kautta Kaliforniaa kohti
Koska Alaska - 1800-luvulla Venäjältä ostettu alue - ei rajoitu muihin Yhdysvaltain osavaltioihin, suorin tie etelään on lentää Kanadan kautta. Nörttien Bell-helikopterin toimintasäde on vain runsaat 600 kilometriä, joten laskeuduimme tankkaamaan Hartley Bay-nimiselle paikkakunnalle Gil-saaresta sisämaahan päin alkavan vuonon rannalle. Lentäjänä toimivan Normanin vanha kanadalainen täti asuu siellä, ja hän oli luvannut tarjota meille pannukakkuja vaahterasiirapin kera.
Yhdeksänkymmenenviiden vuoden ikäiseksi Martha-täti oli hyväkuntoinen ja terävästi aikaansa seuraava. Eteisen komerossa hänellä oli haulikko jääkarhujen varalle. Elukoita ei oltu paikkakunnalla nähty koskaan, mutta varmuus on aina paras.
Hartley Bay tuli tunnetuksi muutama vuosi sitten, kun risteilyalus upposi reitiltä eksyttyään maaliskuisessa myrskyssä, jossa tuulen nopeus oli jopa 75 km/h. Koko kaupunki osallistui tuolloin pelastustöihin, ja kaikki, kahta jäljettömiin kadonnutta matkustajaa lukuunottamatta, saatiin turvaan lämpöisiin tiloihin. Kansalaisten neuvokkuus ja auttamisalttius sai huomattavan tunnustuksen British Columbian hallinnolta.
Martha vietti tietokoneen ääressä useita tunteja päivässä, ja oli hyvin selvillä maailman tapahtumista. Putinin joutuminen Suomen poliisin mustalle listalle kiinnosti häntä erityisesti, ja jouduin kovaan kuulusteluun, mutta en asiasta tiennyt juuri sen enempää kuin kyselijäkään. "The fat North-Korean kid" - kuten hän Pohjois-Korean maanisää ja hallitsijaa nimitti, kuuluisi hänen mielestään paremminkin poliisin rekisteriin.
Marthan vaatimuksista huolimatta emme jääneet Kanadaan yöksi, vaan suuntasimme kohti seuraavaa tankkauspaikkaa, Washingtonin Seattlea.
Helikopterissa istuessamme kerroin matkatovereillemme, että neuvostoliittolaisissa vanhoissa miehistönkuljetuskoptereissa oli roottorinakseli pyörimässä pystyssä keskellä matkustamoa. Yleensä se oli suojattu, mutta jollakin opettajia kuljettavalla matkalla oli huollossa suojapelti unohtunut asentaa takaisin paikalleen. Kun kone laskeutui, ja matkustajien oli määrä poistua, yksi opettaja tarttui villaslipoveristaan akseliin ja sai puolisen minuuttia kovaa karusellia, ennenkuin masiina saatiin pysäytettyä. Miestä oli pidetty aikaisemmin ankarana ja jyrkkänä, jopa oppilaita tönivänä, kasvattajana, mutta tämän tapauksen jälkeen hänen luonteensa muuttui täysin.
Mietimme myös lentokorkeuteen liittyvää kysymystä. Jos lennetään esimerkiksi Suomesta Thaimaahan, voiko matkustaja sanoa käyneensä kaikissa maissa, joiden ilmatilassa kone on lentänyt? Onko avaruusaseman talonmies käynyt kaikissa maapallon maissa, jos hän on nähnyt ne ikkunastaan? Jos matkustajakoneen lentokorkeus pudotetaan vaikkapa 20 metriin, tai tilanteen salliessa vieläkin matalammalle ja ajellaan muutenkin hiljaa ja matalalla, ollaanko silloin käyty matkanvarren maissa ihan oikeasti, vai pitääkö ainakin toisen jalan, auton renkaan tai junan pyörän koskettaa maanpintaa?
Mittausopillisia kysymyksiä ovat myös tonttien pinta-alat. Koska maapallo on pyöreä, tontinhaltijan tulee olla tarkkana suorittaessaan kaivutöitä pihallaan. Tontti supistuu kohti maan keskipistettä ja on siellä äärettömän pieni maapallon kaikkien muiden tonttien vieressä.
kariav
VastaaPoistaPittää jalan tai ainakin pyörän käydä maassa, jotta voi sanoa siellä käyneensä. Niinpä lentokoneitten välilaskutkin on laskettava maassa käynneiksi, muttei ylilennot.
Helsingissä kaivavat tunneleita ja metroja tonttien alle, eikä kovin syvällekään, mutta niin vain on kallioperä vapaata riistaa. Toisaalta voipi porakaivon porata tontilleen satojen metrien syvyyteen.
Eturistiriita syntyy, kun porakaivo ja metrotunneli kohtaavat !
Ei sovi sitä P-Korean Paksua Poikaa panna suomalaispoliisin listalle, kun polliisin edustaja ihan suomeksi sano, ettei ulkomaitten valtionpäämiehiä voi eppäillä rikoksesta.
Syyriassakin on pulmunen johdossa, ja niin oli Libyassakin.
Niinhän se sitten on niinkuin vähän ounastelinkin. Jos ei jalka ota maahan, ei ole maassa käynytkään. Ei, vaikka jos matalalla lentäessään olisi tönäissyt pari mummoa kumoon - no en se minä ollut, kun en siellä käynytkään.
PoistaMitä taas kaivelemiseen tulee, keskellä tonttia voi porautua kohtisuoraan aika syvälle. Jos taas rajalle ryhtyy uutta Talvivaaraa luomaan, pitää olla aika tarkkana kaltevuuskulman kanssa.
Sinä ja Tillman senkun teette kaunokirjallisuutta! Erinomaista! Taitaa minunkin olla aika vihdoin kirjoittaa ulos oman pään sisältöä... Niin se mielikuvituksen lento tarttuu kuin lintuinfluenssa ikään.
VastaaPoistakavi
VastaaPoistaaikamatkasi on aika metka matka: päivänpolttavimmat uusimmat tapahtumat mahtuvat kuvioihin. Idea on loistava! (Varmaan Bostonn maratonin terroriiskukin pian lennollasi näkyy)
Yksi puute: jos jotenkin matkakartan piirroksena saisit kuvaan mukaan.
ps
muuten venäläisen helikopterin ropelitanko oli hyvin rasvaine, siitä oli hyvä pitää kiinni: ei pyörinyt kiinnitarttuja ympyrää vaan sopivasti käsi luisti rasvassa - oli hyvät näköalat katsella Laatokan ja Valamon maisemia alla.
Karttaa en ajatellut karttaa, vaan näytän reittiä, kunhan tästä matka etenee.
PoistaBai tö wei, Minnesotan mies tuossa oikeassa sivupalkissa kirjoittaa asiaa. Voisit sinne yhden kuvan linkata.
kavi
VastaaPoistaei maha Minnesodan mies ymmärtää kieltäni kun hönkäisen RÖ! joten ehkä parempi jos Sinä tuon makin kuvan lähetät, luvallani. :)
ps
muuten meijjän Parempi just lukee Mobergin Maastamuuttajia; nehän asettautuivat nuo ruottalaiset karloskarit nimenomaan Minnesotaan. Liekö hiän, tuo linkkimies, niitä?