Iltapäivällä näin ikkunasta, että vaatetuksesta ja auton rekisteristä päätellen naapurivaltakunnan turistipari oli pysähtynyt kuvaamaan marjapensasta. Rouva hupullisessa turkissaan oli asettunut puun alle muka näykkimään marjoja, ja herra otti kuvia.
Tarkkailin tilannetta sisältä, enkä tohtinut mennä juttusille, koska melkein ainoat naapurimaan kielen sanat, jotka osaan, kehottavat käsien kohottamiseen, enkä halua luoda vaikeuksia maittemme välisiin entistä ystävällisempään ja rauhantahtoisempaan suuntaan kehittyviin suhteisiin.
Jukka Tarkan kirjassa "Karhun kainalossa", joka käsittelee Suomen vaiheita kylmän sodan aikana, mainittiin erään henkilön, joka joutui tärkeisiin tehtäviin naapureiden kanssa, todenneen kielitaitonsa rajoittuvan noihin kahteen sanaan ja pysähtymiskäskyyn.
Huomenna se onkin jo sitten vuosi uusi, joten hyvää vuoden alkua ja jatkoa kaikille!
Oikein hyvää uutta vuotta!
VastaaPoistaTäällä meillä päin ei uuden ystävällismielisen naapurimaan turisteja juuri näy, kukapa sitä toisaalta maan äärille lähtemään, kun siellä idempänä on hyviä paikkoja vaikka kuinka.
Minä viisastuin eilen ihan konkreettisesti. 51 vuoden ja 27 päivän iässä opin tietämään täsmällisesti, mitä jumpru tarkoittaa. Termin olen tuntenut huomattavasti kauemmin tietämättä mitä se merkitsee.
Eilen minulle selvisi, että Visbyläinen yritys on 1700-luvulla valmistanut tinaseoksesta jumprun mittoja paloviinaa varten. Jumpru on 8,2 cl, eli melkoisen miehekäs tujaus. Ja se jumprun astia oli hienon näköinen.
Kiitos, ja hyvää uutta vuotta!
PoistaLaskin tuossa pikaisesti, että korttelista paloviinaa saa
4,024390243902439024390243902439 jumprua.
Eli pikkusen vijjettä jumpruva...
Poista