Eeva Helander, "Herrojen Eevaksi" kutsuttu, on keskeyttänyt kihlajaisensa kraatari Aapelin kanssa, ja mielii palata takaisin entiseen palveluspaikkaansa, mutta herrat eivät olekaan suopeita tuumalle tälle.
EEVA: Ettäkö Helsinkiin matka? Ja uutta emännöitsijää noutamaan! Aijotte siis julmalla koiran-konstilla minut hyljätä, minut, joka hyvin pientä rahaa vastaan olen teitä palvellut ja miellyttänyt parhaani mukaan. Ja senkin sokuriastian, jonka sain, meni tuo ukuli tuolla sisällä särkemään.
ENSIMMÄINEN HERRA: Neiti on hyvä ja rauhottuu nyt. Omaakin mainettamme meidän aatella täytyy. Kun keräjiä täällä istumme, pitäisi meidän elää niinkuin siveät ihmiset ainakin, no, eihän elomme kuitenkaan senkaltaista ollut ole, kuin mitä mailmalla hotistaan, mutta työtämme se haittaa.
TOINEN HERRA: Saimmepa lautamies Mäkelältä viestin sen suuntaisen, että on parasta pitää varamme, jos keräjäpöydän oikealla puolen istua tahdomme.
EEVA: Lautamies Mäkelä, hah, se tekopyhä uuspeili!
ENSIMMÄINEN HERRA: Jos tätä kihlaus-aietta ei olisi ollut, olisimme ehkä tehneet kirjoitustyö-kontrahdin ylioppilas Stenvallin kanssa, mutta asiasta kuultuaan setä Ahlqvist sen ehdottomasti torjui. Sun temppus tuli juuri oikeaan hetkeen päästäksemme pälkähästä, koska jo kauan ero-kirjan laatimista harkitsimme, ja nyt itse siinä prosessissa aloitteen teit. Uuden emännöitsijän siis saamme, joka myös kirjan-pidon taitaa.
Nyt lähdemme me!
Rattaat katoavat tien-mutkan taakse, matkaajat laulavat ruotsin-maalaista laulua:
"Liksom en Herdinna, högtids klädd,
Vid Källan en Juni dag,
Hopletar ur gräsets rosiga bädd
Sin prydnad och små behag.
Och ej bland Väpling, Hägg och Siren,
Inblandar Pärlors strimmande sken,
Innom den krants i blommors val,
Hon flätar med lekande qval."
EEVA: Voi minua onnetonta, sinne katosivat herrani... mutta menkööt vaikka Turkin-maalle pippuria poimimaan, mokomat petturit ja kanaljat.
JOOSEPPI: Uudistanpa äsköisen kysymyksen, mitä aijot nyt sinä?
EEVA: Uudistanpa äsköisen vastaukseni sulle päin pläsiä: Ei ole sun afääris! No, aluksi menen vanhemman siskoni Martan, miehensä Topiaksen ja heidän tyhmän poikansa luokse. Nähdään sitten, miten mailman kirjat kirjoitetaan.
JOOSEPPI: Voithan yrittää kihlata Eskon, vaikka vannonut hän on olevansa koskaan naimatta Karrin petoksen jälkeen. Suutari tosin ei niin suuri herra ole kuin kraatari, kuten minä tässä.
EEVA: Suus kiinni!
JOOSEPPI: Kovinpa säälin Topiasta ja Eskoa, kun Martta ja Eeva heitä yhdessä löylyttävät, mutta katsotaan, mitä tapahtuu.
JATKUU...
Edelleen loistavaa! :D
VastaaPoistaNiin, Hyvät Veljet, Kari ja Hikkaj (tuolla edellisessä kommentaarissa):
VastaaPoistaOlenpa jo poika-nallikasta ylioppilas Stenvallin teksteihin mielistynyt kuin Taula-Matti kurkijahtiin.
Kolme teosta, osin humorillisia, nostan esille: "Seitsemän veljestä", "Nummisuutarit" ja "Kihlaus", joista viimeksi mainitussa esitin lukion näytelmäpiirissä kraatari Eenokkia laulaen kovalla äänellä "Saatanan juonet kauaksi poista". Näytös-kappaleen ohjasi myöhemmin tunnetuksi näyttelijäksi tullut Erkki Ruokokoski.
Tapahtumat sijoittuvat Nurmijärven seuduille näissä kaikissa, ja luonnollista on, että henkilöt toisensa tuntevat, jos sukuakin lienevät.
"Yö ja Päivä" tapahtuu taasen Savossa Saimen rannalla.