Teos on suhteellisen tuore, painettu vuonna 1989, ja saatesanoissa lukijalle sanotaan kirjasen olevan "pieni kiitos mielenkiinnostanne. Sitä ei ole tarkoitettu myyntiin".
Kustantaja on Valitut Palat, ja kirja on tullut ilmeisesti karttakirjan kylkiäisenä. Maailmankartastojahan myytiin kiivaaseen tahtiin pois varastoista 1980-90-lukujen vaihteessa, ennen kuin ne muuttuivat historian kartoiksi.
Maassa maan tavalla-käytäntöjä esitellään yhdeksäntoista maan tai kulttuuriympäristön kautta osin ennakkoluuloisilla otsikoilla:
Suomi: puhuminen hopeaa, vaikeneminen kultaa
Ruotsi: läntinen naapurimme
Norja: pidättyväisyys kannattaa
Tanska: piippua polttavien naisten maa
Englanti: saari on toista maata
Molemmat Saksat: Keski-Euroopan kohtaamispaikka
Sveitsi: vaatimattomuus on hyve...
Italia: aurinko paistaa sydämeenkin
Ranska: charmi on kaiken a ja o
Espanja: caballerojen luvattu maa
Portugali: hitunen tummaa alakuloisuutta
Jugoslavia: kiehtovaa moninaisuutta
Kreikka: Balkanin vieraanvarainen maa
Turkki: silta orientin ja oksidentin välillä
Neuvostoliitto: maa käymistilassa
Islaminuskoiset maat: arvosta, älä arvostele
Thaimaa: 20 000 temppelin maa
Kiina: "Keskustan valtakunta"
Muutamia valikoituja käyttäytymisohjeita muutamasta valikoidusta maasta:
Norja: Norjalaiset inhoavat henkilökohtaisia kysymyksiä. Kaikenlainen tunkeilevaisuus ja kovaäänisyys on julistettu pannaan. Jos olet luonnollinen ja vilpitön, joudut tuskin vaikeuksiin Norjaan matkustaessasi.
Italia: Viisainta on pyytää palvelun suorittajaa kirjoittamaan summa etukäteen paperille - näin vältytään ikäviltä yllätyksiltä.
Portugali: Erityisesti poliittisista kysymyksistä keskusteltaessa on vieraan oltava hyvin tahdikas.
Kreikka: Sellaiset aiheet kuin Kypros ja Kreikan köyhyys on viisainta jättää keskustelun ulkopuolelle.
Harmi etten merkannut talteen, mutta parikin kertaa olen saanut lukea, että "maassa maan tavalla" on puhdasta vihapuhetta. Niin että varohan vähän ettet saa leimaa otsaasi! :)
VastaaPoistaParempi ottaa otsaan leima kuin nappi.
VastaaPoistaVihapuheesta näyttää Kemppinenkin kirjoittavan.
Hmm. Maailma muuttuu.
VastaaPoistaVielä 1960- luvulla ei lienee ollut mitenkään tavatonta sanoa "neekeri". Haukkumanimihän se oli, mutta mistä me sitä tiedettiin.
Vähäisillä ulkomaanmatkoillani olen aina katsonut ja yrittänyt selvittää, miten maassa kuuluu olla.
Luulisihan tuon kuuluvan jo ihan sydämen sivistykseen, että kunnioitetaan paikallisia tapoja.