Jos kielin voisi kertoa

Kielin tarkoittaa tällä kertaa Shure Brothers Unidyne B-mikrofonia vuodelta kivi ja kanto. Viime perjantaiseen kotiseututapahtumaan päätin ottaa sen mukaan toimittamaan virkaa tärkeää, koska langattomat vehkeet vaativat patterin ja lisäksi vielä siihen virtaa. Useita kiusallisia tilanteita on syntynyt puhujan äänen vahvan toistumisen häipyessä ratkaisevassa kohdassa kuulumattomiin.

Mikillä on kunniakas menneisyys. Se on päässyt vahvistamaan minun omistusaikanani Tapio Rautavaaran, Esa Pakarisen, Vieno Kekkosen, Jaakko Tepon ja muutaman muun artistin itsetun.. siis ääntä, ja sitä ennen varmaan monen muun julkkiksen tulkintoja. Vehkeen välitti minulle opiskelukaverini Hartosen Pekka.

Tällä kertaa puhujana oli entisessä kansakoulussaan vielä liikenneasioista vastaava toimitusministeri, joka kertoi mm., että Pohjois-Karjalassa eivät osaa avata kalakukkoa oikein, vaan kansiaukon tekemisen sijasta leikkaavat siivuja reunasta ikäänkuin leivästä.

Mutta kun nyt tiedetään, että kynnen kokoiselle kortille - ei siis kalakukolle - mahtuu tuntisotalla musiikkia, kuvia monta albumillista ja muuta asiallista ja tärkeää tietoa, on hauska miettiä, jos kaikki puhe, laulu ja muu ääntely, mikä tuon Shure Brothers-kojeen kautta on maailmalle kantautunut, olisi tallentunut vahvan metallikuoren suojiin.