16.12.2010
Uutisointi
Aamuaskareisiini kuuluu televiisiouutisten katsominen. Jos jaksaa herätä tarpeeksi ajoissa, voi samat jutut nähdä viiteenkin kertaan. Puhun tässä vain Yle ykkösen uutisista, Maikkarin puolelle en mene, koska siellä uutisankkuri on pudonnut tuolilta kesken kaiken ja Peter Nymania, jos hän aamulla sattuisi töissä olemaan, ei vielä voi ottaa tosissaan: - MTV3:n saaman tiedon mukaan Tasavallan Presidentti sanoo terrori-iskun olevan... No, olkoon.
Kuten sanoin, katson uutisia, en kuuntele, sillä ääni on poissa. On paljon kehittävämpää miettiä, mitä on tapahtunut pelkän kuvan perusteella.
Tänään ruudussa oli ensin keltapukuinen ankkuritar, jolla oli punaiset helmet kaulassa. Sitten näytettiin irlantilaisia pankkirakennuksia, joista yhden rautaportissa luki jotakin kielteistä, ja portti oli suljettu kettingillä. Asiaa tuli kommentoimaan amerikan lipun viereen henkilö, jonka takana sponsoriseinässä luki "Governement of Justice". Sitten näytettiin merta, ja siellä paloi mustasavuisella liekillä aikamoinen kokko, rannalla oli likaantunut pelikaani. Sitten meri rupesi aaltoilemaan, ja ihmisiä kellui lauttojen varassa aallokossa. Keltapukuinen rouva vilahti taas ruudussa, ja näytettiin kesäistä maaseutua, jonne rakennettiin rautatietä. Sula rata onkin varmasti tarpeen, koska seuraavassa katkelmassa sulateltiin vaunujen pyöriä ja akseleita. Myös keltaturvaliivillinen miesjoukko, jota ennen sanottiin topparoikaksi, mutta joka nykyään on ehkä raidekonsultaatioryhmä, hakkasi lunta ja jäätä kiskojen välissä. Rautateille tarvittaneen kovennettua kiskotusta. Rautatieasiaa näytti joku mies kommentoivan studiossa.
Puhelinhaastattelut uutisten yhteydessä ovat äänettöminä hauskoja, koska jos puhelimen päässä on verbaalisesti ulosantotaitoinen, eikä liian aamu-uninen henkilö, ankkuri saattaa tuijottaa suun liikkumatta televisionkatsojaa kymmeniä sekunteja.
Uutisointi-sana on, kuten tiedämme pakinoitsija Ollin keksintö, tuskin viralliseen käyttöön tarkoitettu. Eturientolan erikoisuuskirjeenvaihturihan se ensimmäisenä uutisoi.
Mauno Ahosestakin voi laittaa äänen pois, aika hyvä niinkin.
Minä jäin 1980- luvulle, ja aamu-uutiset eivät ole minulle koskaan olleet tärkeät. Radiosta niitä useasti kuulen, kun vaimokulta herättää itsensä kelloradio- sarastuslamppu (Philips)- yhdistelmällä.
VastaaPoistaSiinä cpap- laitteen tuhinassa ja puolihorteessa harvemmin pankkikriisiuutiset haittaavat. Nousen keittämään kahvia, tuon vaimolle, alan itse nukkumaan kun se lähtee. Minun työpäiväni alkaa usein puolelta päivin.
Radiouutisia tulee kuunneltua pitkillä automatkoilla. Jos aamusella vaikka ennen seitsemää tulee hypättyä rattiin, saa kuulla ajankohtaista asiaa moneen kertaan ennenkuin on perillä. Ylen Ykkönen on autoradion vakioasetus, joka kääntyy Suomen puolelle silloin, kun Ykkösellä alkaa ohjelma otsikolla "Radioteatteri esittää" pois lukien "Knalli ja sateenvarjo", josta jo tosin toiveuusintojenkin toiveuusinnat on esitetty, ja päivittäiset kirjaluennat, joista lienee Välskärin Kertomukset vuorossa seuraavan kahden vuoden ajan.
VastaaPoistaRadio Suomessakin on hyviä ohjelmia, kuten "Tähtisumua" ja jotkut puheohjelmat, jos ne eivät katkeilisi nykyiskelmien köyhämelodiseen ja laulutaidottomaan jumputukseen.
Lauantaiaamuisin on hauska kuunnella lasten toivekonsertteja, joiden toivomukset tulevat enimmäkseen Pohjois-Suomen tietyistä syistä vähätelevisioisilta ja monilapsisilta perheiltä.