Putnikki

Kolmekuudetta vuotta sitten kuultiin uutisissa, että Neuvostoliitto oli lähettänyt avaruuteen keinokuun. Se oli vain muutamia kymmeniä senttimetrejä halkaisijaltaan ja painoi 80 kiloa.

Kun sitten tieto levisi, että kirkkaalla kelillä sen saattoi nähdä paljain silmin, Suomen kansa seisoi ulkona syyspakkasessa sieraimet taivasta kohti:

Tätä kuuntelivat korvat höröllä monet radioamatööritkin.

Olin siellä minäkin, (kuvassa takarivissä keskipaikkeilla) ja ainakin uskoin nähneeni pienen kiiltävän pisteen liikkuvan iltataivaalla. En muista, mitä kansakoulussa sitten asiasta puhuttiin; kolmannesta luokasta jäi mieleen vain, kun parasta kaveriani seisotettiin tunnilla ja käskettiin sanomaan, että mies se tulee räkänokastakin, vaan ei turhan naurajasta. 

Koska olin Maapallon Eläinkuvaston ansiosta jo melkoinen luonnontieteilijä, minua loukkasi suuresti, kun naisopettaja värillisen opetustaulun kera kertoi kyykäärmeen pistävän myrkyllisellä kielellään. Jostakin syystä en mennyt oikaisemaan.     

Alempi kuva: Martti Innanen, Kansakunta kehyksissä.