Moskvitshista kiinnostuneita kävijöitä surffailee näköjään silloin & tällöin täällä. Tässä valokuva. Kirjoittaja gebardinnahkaisen ratin takana. Huom. takasivuikkunan matkailuaiheiset siirtokuvat ja raollaan oleva ilmastointilaitteen luukku tuulilasin edessä. Ilmastointiin kuului myös jäähdyttimen edessä oleva metallinen sälekaihdin, joka avautui ja sulkeutui kettingistä nykimällä - tarpeellinen tavara talvisin. Radioantenni on teleskooppityyppiä ei-sähköisesti nostettava. Sähköllä toimivan antennin on kuulemma joku varomaton saanut sieraimeensa. Autolla ajettiin peräti 30 tuhatta kilometriä, myytiin pois ja ostettiin Anglia.
24.7.2009
Mosse 407
Moskvitshista kiinnostuneita kävijöitä surffailee näköjään silloin & tällöin täällä. Tässä valokuva. Kirjoittaja gebardinnahkaisen ratin takana. Huom. takasivuikkunan matkailuaiheiset siirtokuvat ja raollaan oleva ilmastointilaitteen luukku tuulilasin edessä. Ilmastointiin kuului myös jäähdyttimen edessä oleva metallinen sälekaihdin, joka avautui ja sulkeutui kettingistä nykimällä - tarpeellinen tavara talvisin. Radioantenni on teleskooppityyppiä ei-sähköisesti nostettava. Sähköllä toimivan antennin on kuulemma joku varomaton saanut sieraimeensa. Autolla ajettiin peräti 30 tuhatta kilometriä, myytiin pois ja ostettiin Anglia.
Wau! Minun enollani oli myös tällainen Moskvitsh, ensimmäisenä autonaan. Ajeli Keski- Suomesta Kajaaniin asti armeijassa tuolla vehkeellä, jota tekoa voidaan edelleen pitää urhoollisena.
VastaaPoistaAnglia oli huomattavasti länsimaisempi. Tätini mies osti säästämillään rahoilla sellaisen - uutena!
Toisena vaihtoehtona ensimmäiseksi perheemme autoksi olisi ollut itäsaksalainen pahviauto. En muista, oliko se jo Trabant vai vielä Zwickau. Mosse kuitenkin ostettiin "Isänmaan Auto"-lempinimeä kantavasta liikkeestä J:kylän laitamilta. Moskvitsh-aiheisissa jutuissani olen käyttänyt auton mukana tulleen kovakantisen ohjekirjan kuvitusta. Kirjan ja työkaluvalikoiman avulla ei pulaan olisi jäänyt hyiselläkään taigalla.
VastaaPoistaOikein säikähdin nähdessäni tuon Mosse-kuvan.
VastaaPoistaLuulin ensin, että itse istuin isän auton ratissa Raksu-koira apumiehen paikalla.
Tarkemmin katsottuna ei ihan yksi yhteen.
Joskus 60-luvun alussa isälläni oli jossain vaiheessa Mosse (auto vaihtui yhteen aikaan melkein joka kuukausi). Teimme sillä yhden Lapin-reissunkin. Hyvin pelasi.
Rauhankadulla, Tourujoen ja vanhan hautuumaan tuntumassa asuttiin siihen aikaan.
Nostalgiaa.
Iisi