Hyvää Uutta Vuotta

Hyvää Uutta Vuotta vain, kuntaliitoksia ei täällä Pähkinäsaaren rauhan rajan tuntumassa ole nyt toteutumassa, mutta pinnan alla kytee...

Aika erikoisia liitoksia, kun oman pitäjän eri kylään päästäkseen täytyy mennä naapurin kautta, no, niinhän se Venäjäkin nykyään.

Sitten kun Seinäjoki ja Joensuu yhdistyvät, saadaan Seinäjoensuu. Aikanaan, kun Kotka ja Karhula pantiin yhteen, päätettiin, että isomman paikan nimestä otetaan kolme kirjainta ja pienemmän kaksi, saatiin siis Kot-Ka.

Syltty

Jäljet johtavat sylttytehtaalle, todettiin ennen Tattarisuon tapauksesta. Eiväthän ne sinne toki johtaneet, eivätkä vapaamuurarilooseihinkaan. Sylvesterin päivän kunniaksi kuva Syltystä ja Arnosta leukailemassa veljellisesti.

Joen mukaan nimetyt autot

Muistui tuossa mieleen autoja, jotka ovat saaneet nimensä joen mukaan, ei siis Joe-sedän, vaan ihan tuommoisen vesivirtaaman.

Kuvassa on yksi näistä, tosin Joe-sedän maassa, Gorkin Autosavotassa valmistettu GAZ M21 eli Volga. Tuommoisen kyydissä olen useasti ollut. Auton sisustus on hieno, etupenkin selkänojan takaosassa, siis takamatkustajien puolella, on köysi, josta voi tiukoissa tilanteissa pidellä kiinni, turvavöitä ei ainakaan 1950-60 -lukulaisissa vielä tunnettu. Nopeusmittari kohoaa kojelaudasta kaarevana puolikupuna, ja kaikkein hienointa on tuulilasin yläreunasta nouseva radioantenni, jonka suuntaa voi säädellä sisältä nupilla.

Amerikkalaisperäinen aikakausjulkaisu Reader´s Digest - Lukijan Tiiviste - kertoi aikoinaan Volgan olevan keskikokoinen henkilöauto, jolla on pienen kuorma-auton ajo-ominaisuudet.

Toinen jokiauto on DKW Donau, Auto Unionin tuote. Unioni syntyi, kun aikoinaan Audi, Horch, Wanderer ja DKW löivät hynttyynsä yhteen. Neljä rengasta on merkkinä liitosta. Nuorna miesnä tuli Donaunkin kyydissä oltua. Jos oli Volga hieno, niin hieno oli Donaukin, sininen valkoisella katolla. Ikkunat sai kelattua alas pokineen päivineen, joten tuuletusta riitti. Sähköistä kytkintä käytettiin rattivaihdekepistä.

Toisen maailmansodan jälkeen demokratisoidussa Saksan itäosassa sijaitsevassa Eisenachin kaupungissa valmistettiin IFA-merkkisiä autoja, jotka olivat DKW:n perillisiä. Myöhemmin tulivat sitten Wartburgit, Zwickaut ja Trabantit. Eisenachissa tehtiin myös Bemareita EMW-nimisinä.

Kolmas otsikkoon liittyvä on Neckar, Saksassa valmistettu Fiat. Kuusisatasen näköinen, tosin 770-kuutioinen oli Jagst ja vähän isompi nimeltään Europa. Eräällä kaverillani oli tuo pienempi, joka totteli nimeä Salama. Nimi ei tullut suoranaisesti kulku- ja ajo-ominaisuuksista, vaan siitä, että kylkeä koristi hieno salamanmuotoinen kromilista.

Suomalaista autonvalmistusta ajatellen maamme joennimet ovat vähän hankalia, kun niihin liittyy yleensä -joki-pääte. Miltä kuulostaisi vaikka Vantaanjoki GTi tai Kokemäenjoki Combi? Vuoksi voisi olla sen vuoksi käyttökelpoisin: Vuoksi SLK.

Ovella Sylvester vuottaa

Vähiin käy, ennenkuin loppuu, vuosi nimittäin. Huomenna viimeistä viedään - sylvesterinpäivänä. Eino Leino, ei se Apu-lehden toimittaja vaan se toinen, kirjoitti Aleksis Kiven muistoksi seuraavan runon:

Syntyi lapsi syksyllä -
tuulet niin vinhasti vinkui -
tuult' oli koko elämä,
nähnyt ei kesää, ei kevättä,
eli vain syksystä jouluun.

Syksyn lapsilla kiire on -
päre pihdissä sammuu -
aatos lentävi, aivot takoo,
veri paksuna päähän sakoo,
ovella Sylvester uottaa.

"Vuota vielä, oi vanha vuos!" -
tuulet niin vinhasti vinkuu -
"jouda en viel' sua seuraamaan!
"Vanhus ovella nyökkää vaan:
"Saat elää syksystä jouluun".

"Viivy, viivy, oi vanha vuos!" -
päre pihdissä sammuu -
"niin täysi, niin täysi on sydämein,
sen tahtoisin antaa ma kansallein,
en vielä jouda ma kuoloon!

" Hetket rientävi, kello lyö -
tuulet niin vinhasti vinkuu -
"Onko, onko jo keski-yö?"
"Päätä, lapsi, nyt päivätyö,
jo aamun tähtöset tuikkii."

"Vielä hetki, oi vanha vuos!" -
päre pihdissä sammuu,
kannel heikosti helähtää,
kääntyvi ovella harmaapää -
loppui laulajan vuosi.

"Minne viet mua, vanha vuos?" -
tuulet niin lauhasti tuoksuu -
"minä niin pelkään ja vapisen."
"Rauhoitu, rakas lapsonen,
ovella taivaan jo ollaan."

Astuvi sisähän vanha vuos -
taivaan kynttilät loistaa -
saattavi laulajan Luojan luo:
"Tässä poian ma pienen tuon,
jok' eli vain syksystä jouluun."

Virkkavi Herra Jumala -
tuulet niin lauhasti tuoksuu -
"Etkö kesää sä nähnytkään?"
"Näin vaan syksyn ja talven sään",
laulaja vavisten vastaa.

Kyyneltyy silmä Jumalan -
taivaan kynttilät loistaa -
"Siis suvi sull' olkohon ikuinen!
Mut virka, poikanen poloinen,
ken olet ja mistä sa tulet?"

"Laulaja olen ma laadultain" -
tuulet niin lauhasti tuoksuu -
"tulen tähtösestä ma pienestä,
min nimi on Maa". -
"Mihin kuolit sä?"
"Kurjuuteen kuolin ja nälkään."

Vihastuu Herra Jumala -
taivaan kynttilät sammuu -
"Sano kansas, niin kostan ma kuolosi sun!"
"Ei, ei, hyvä, suuri on kansani mun,
et sille saa sinä kostaa.

Mut hiukan hillitse viimojas,
ne liian vinhasti vinkuu
mun maani armahan aukeoilla.
Suo päivän paistaa sa Suomen soilla!" -
Näin laulaja tuskassa huutaa.

Hymyilee hyvä Jumala -
taivaan kynttilät loistaa -
"Voi oikein olla. Ehk' koetin ma
sun kansaas liiaksi tuulilla.
Taas kukat kummuille nouskoon!"

Aleksis Kiven syntymästä tulee ensi vuonna kuluneeksi 175 vuotta.

2 vain valveill'

Ylläoleva joululaulu sävellettiin ja esitettiin ensimmäisen kerran 190 vuotta sitten. Kanttori ja opettaja sen yhdessä väänsivät. Kitaralla säestettiin, kun urut olivat rikki. Kiinaksi voi laulaa oheisen tekstin mukaan.

Valkea joulu omenapuilla

Hyvää joulua seuraavin sävelin:

http://www.metacafe.com/watch/63827/the_jingle_cats_white_christmas/

Jou!

Joulukuu tulla livahti ihan yllättäen. Pimeää on, ettei ole ihmekään, etten ollut huomata saapumistaan.
Limburgin veljesten kalenterikuvassa ollaan kinkkumetsällä. Edellisen kuukauden terhosaaliista nauttimaan tullut villisika kokee pahan kohtalon hurmehurttien repimänä. Toivottavasti kinkut säästyvät joulupöytään.

Ennen joulua juhlimme itsenäisyyttä. Nämä mieshenkilöt olivat allekirjoittajina 4. joulukuuta 1917 itsenäisyysjulistuksessa, jonka sitten eduskunta paria päivää myöhemmin hyväksyi:

Suomen Senaatti
P. E. SVINHUFVUD.
E. N. SETÄLÄ.
KYÖSTI KALLIO.
JALMAR CASTRÉN.
ONNI TALAS.
ARTHUR CASTRÉN.
HEIKKI RENVALL.
JUHANI ARAJÄRVI.
ALEXANDER FREY.
E. Y. PEHKONEN.
O. W. LOUHIVUORI.